Pidin alkuvuodesta viikon totaalitauon urheilusta ja tein muutamia havaintoja. Päähavainto oli se, että liikkumattomuus nosti verensokeriarvojani huomattavasti ja kasvatti insuliinintarvettani.
Yritin korjata korkeita verensokeriarvoja lisäämällä käyttämäni perusinsuliinin määrää. Nostin annostusta vuorokauden 22 yksiköstä 32:een (45 %).
Silti sokeri oli melkein koko ajan liian korkea, välillä melkein 15 ja ilman muuta havaittavaa syytä kuin liikkumattomuus.
Nostin myös ateriainsuliinin annostusta. Pistän lounaalla normaalisti 0,75 yksikköä
insuliinia 10 g hiilihydraatteja kohti. Taukoviikolla pistin 1 yksikön insuliinia 10 g hiilihydraatteja kohti. Lisäsin pikainsuliinin määrää
siis 33 %:lla. Tästä huolimatta verensokerini oli iltapäivisin jopa 18 kieppeillä ja olo ihan tööt. Yritin korjata arvoja pistämällä vielä iltapäivällä lounaan jälkeen pikainsuliinia jopa 3 yksikköä, kun huomasin sokerin nouseen liian korkeaksi, mutta sekään ei tuntunut tehoavan. Toisin sanoen pistin aterian yhteydessä kokonaisuudessaan insuliinia 4 yksikön sijasta jopa 7 yksikköä.
Urheilutauko tuskin selittää kokonaan näin hurjaa insuliinintarpeen kasvua tai sitä, ettei insuliini tehonnut. Korkeisiin verensokereihin vaikutti eittämättä myös hormonikierron vaihe, stressitasot ja esimerkiksi kyseisen viikon liian vähäinen uni. Jotain urheiluttomasta viikosta on kuitenkin pääteltävissä.
Urheilu todella tehostaa insuliinin vaikutusta elimistössä. Se myös vähentää lääkityksen tarvetta.
