Sinulla on liian hyvä HbA1c

Jutusteltaessa diabeteslääkärin kanssa viisastuu joka kerta, useimmiten keskustelun kumpikin osapuoli. Diabetes kun on omanlaisensa tauti kullakin diabeetikolla ja verensokerien käyttäytyminen vaihtelee ilmeisen paljon diabeetikkojen välillä.

Viimeisessä jutustelutuokiossa lääkäri epäili HbA1c:n luotettavuutta sokeritasapainoni kuvaajana. Pitkäaikaissokerini oli nimittäin viimeisimmässä kevään mittauksessa 6 %, joka on terveen henkilön lukema (4 -6 %). Raskauden aikana lukema oli jopa vain 5,4 - 5,9 %. Lääkäri vaikutti spekuloivan sitä, josko diabetekseni ei olisikaan 1 - tyyppi, vaan joku välimuotodiabetes, jossa haima erittää omaa insuliinia hoidon kannalta mahdollisesti merkityksellisesti. "Välimuotoja" ovat MODY, LADA ja mitokondriaalinen diabetes (Satu Vehkavaara: Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2011;127(12):1227-34) .

Selitys hyvälle HbA1c-arvolleni ei kuitenkaan taida olla se, ettei kyse olisi 1-tyypin diabeteksesta. Oma haimani ei enää juurikaan toimi. Jostain tosin luin, että pienenkin oman insuliinin erityksen vaikutus hoitotasapainoon saattaa olla joskus määräänsä suurempi. Voisin tietysti teetättää taas C-peptidi- tutkimuksen, joka kertoo oman haiman mahdollisesti jäljellä olevan insuliinierityksen määrästä. Ennen raskautta haimani eritti ihan vähän vielä insuliinia. Toisaalta oman haiman tuotannolla tai diabeteksen tarkemmalla tyypittelyllä ei siinä mielessä ole minulle väliä, että tavoite on vain ja ainoastaan verensokerin räätälöiminen mahdollisimman hyväksi ja lisäsairauksien välttäminen.

HbA1c-arvo kertoo, kuinka paljon sokeria veren punasolujen hemoglobiiniin on tarttunut mittausta edeltävinä viikkoina, eli sokerihemoglobiinin määrä kuvastaa keskimääräistä veren sokeripitoisuutta mittausta edeltäviltä 6–8 viikolta painottaen viimeisimpiä viikkoja. Näin ollen HBA1C ei kerro tosiasiallista verensokerin päivittäistä tasoa, koska jos verensokeri joka päivä vaihtelee esimerkiksi liian matalista arvoista liian korkeisiin, pitkäaikaissokeri voi näyttää kauniilta. Tähän liittyen lääkärini epäili myös sitä, että minulla olisi liian matalia verensokeriarvoja, joiden vuoksi pitkäaikaissokeri näyttäisi turhan hyvältä.

Minulla ei kuitenkaan ole ollut matalia arvoja pariin vuoteen, joten tämäkään ei selitä hyvää HbA1c-arvoani. Olen mitannut ennen ruokailuja useimmiten arvoksi 4 - 6 mmol/L ja aterian jälkeisiksi arvoiksi enintään 10 mmol/L. Ja sitähän 6 % HbA1C- arvo tarkoittaa, omamittarilla mitatuksi arvoksi muunnettuna verensokeri on noin 7 mmol/L. Lääkärini oli sitä mieltä, että hänen täytyisi nähdä mittausteni tulokset tai sensoroinnin tulokset. Perusteltua, koska usein ihminen kuvittelee jonkun asian itselleen mieluisaksi, mutta kirjaamalla faktat ylös, näkymä saattaakin muuttua. Itse kirjasin koko raskausajan kaikki vuorokauden 15 mittaustulosta, syömäni hiilarit ja pistämiset vihkoon ylös. Näin saa luotettavan kuvan verensokeritasapainostaan. Toki sensoroimalla sokeria vuorokauden ympäri pääsee samaan lopputulokseen.

Uutena asiana opin sen, että  HbA1c-arvo voi olla vuorokautisten liian matalien verensokeriarvojen tuottaman "valheellisen" lukeman lisäksi harhaanjohtava myös siksi, että esimerkiksi punasolujen lyhentynyt elinikä pienentää HbA1c-arvoa. Vastaavasti pidempi elinikä suurentaa. Yksinkertaistaen niin, että jos kaksi 1 - tyypin diabeetikkoa mittaa omaseurannassa tismalleen samoja arvoja koko ajan, heillä voi olla silti eri HbA1c-lukema johtuen sokeroitumisen erilaisuudesta. Tämäkään ei kuitenkaan selitä minun hyvää HbA1-c arvoani, koska päivittäiset mittaukseni vahvistavat, että verensokerini on synkassa HbA1c-arvoni kanssa, toisin sanoen lukemat näyttävät suurimmaksi osaksi 4 - 6 mmol/L ennen aterioita ja sokeri käväisee vain nopeasti korkeintaan 10 mmol/L:ssa.

Summa summarum viime lääkärinkäynnillä opin, että HbA1C ei ole kovin keskeinen mittari hoitoni arvioimisessa, vaikka lääkärille se onkin eräänlainen omamittauksia tukeva kontrollitesti. Sen sijaan joka päivä tekemäni 10 mittausta kertovat luotettavasti sen, miten minulla diabeteksen kanssa sujuu. Jos verensokeri on ennen aterioita 4 - 6, aterioiden jälkeen korkeintaan 10 hetken aikaa, sairauden hoito sujuu erinomaisesti. Tällöin on turha odottaa puolen vuoden välein HbA1c- mittausten tuloksia kuin kevät- ja joulutodistuksia peruskoulussa.

Olen saanut pidettyä HbA1c-lukemani ja verensokerini hyvinä siksi, että raskaus ja imetys ovat auttaneet tässä viimeiset kaksi vuotta. Sen lisäksi olen mitannut ja kirjannut kaiken ylös, vältellyt turhia hiilihydraatteja ja urheillut 4 - 6 kertaa viikossa. Lisäksi oma haimani toimi vielä jonkun aikaa sairastuttuani. On totta, että nyt kun raskauden ja imetyksen vaikutukset hormoneihin ovat haalistumassa (?) verensokeri nousee huomattavasti helpommin kuin viimeisen kahden vuoden aikana. Joudun karsimaan hiilihydraatteja. Se, että diabeteslääkäri on hokenut minulle kohta kuuden vuoden ajan, että hoito tulee vaikeutumaan ja en saa sokereita pysymään näin hyvinä, on tetysti omanlaisensa motivaattori.