Vuoden raskain lenkki - juosten joulunviettoon

Tänä vuonna jouluaaton kulkuväline oli juoksukärryt. Aattoaamu valkeni sinitaivaisena ja nurmikot vihersivät. Kelvit olivat kuitenkin jäässä ja ilma kirpeä. Tarkoitus oli juosta PK-lenkki määränpäänä joulukyläpaikka.

Pakkasin juoksukärryt tupaten täyteen kamaa. Matkustajan lisäksi mukana oli muun muassa vanhanaikainen videokamera, tarpeellista kylätavaraa ja vaihtovaatteita. Kärryn takapussi oli ihan täynnä ja pullotti jo matkustamon puolelle. Vuorasin pehmeämmillä esineillä matkustamon sisältä. Jalkojen alle mahtui puoli muovikassia tavaraa. Villakangastakkikin piti saada mukaan, joten siitä tuli peitto. Yllättävän paljon kärryyn mahtuu tavaraa.

Tavaroiden ja jäisten kelvien vuoksi sykkeet nousivat heti VK-tasolle ja meno oli hurjaa. Kärryt rullaavat normaalisti helposti, mutta lastista johtuen niitä sai nyt työntää hartiavoimin, etenkin ylämäissä, loivissakin. Kädet ja jalat saivat kyytiä, mutta pidin silti vauhtia yllä minkä jaksoin, koska huvitti. Lopussa sykkeet yrittivät putoilla, koska voimat loppuivat. Perillä plakkarissa oli 1:20 VK-lenkki, joka oli tämän vuoden raskain harkkalenkki. Oli hieno joulunaloitus.

Tampere jouluna

Hurjia maastoja Pirttimäessä

Mittaushetki

Juoksimme pidemmän lenkin Pirttimäen ulkoilualueella. Helsingin kaupungin sivuilla kuvataan osuvasti, että tälle jääkauden muovaamalle erämaa-alueelle on tunnusomaista suuret korkeuserot ja rauhallista maisemaa hallitsevat jyrkät kalliorinteet, siirtolohkareet, kaunisrantaiset järvet, lammet ja kosteikot. Kuvaus pitää paikkansa ja korkeuserot olivat todella huimia, mikä korostui juoksukärryjä työntäessä varsinkin ylämäissä. Ilman kärryjä puolestaan vauhti kiihtyi alamäissä jopa 23 kilometriin tunnissa.

Tankkasin  tällä kertaa heti lenkin alussa kaikki hiilarit,  50 g, koska teki mieli karkkia. Sensorin avulla pystyin seuraamaan tankkauksen vaikutusta hetki hetkeltä. Lähtöarvo oli 6,3 mmol/L ja sokeri nousi alkuhiilareiden vuoksi 8 - 9 mmol/L ja laski siitä vähitellen takaisin 7 mmol/L kieppeille. Aikaa 50 g "polttamiseen" meni puolitoista tuntia.

Juoksun jälkeen menimme keittolounaalle pyöräilijöiden suosimaan Pirttimäen kahvilaan. Vaikka lenkki oli ihan kiva, silti parasta oli juoksun jälkeinen kahvittelu. Ystävällinen myyjä antoi vaunumatkustajan avata suklaakalenterin luukun ja näytti mistä napista pitää painaa jotta eteisen uskomattoman kovaäänisen muovijoulupukin sai laulamaan. Muutaman laulukierroksen jälkeen oli aika poistua, monestakin syystä.

Riitettä lammen perällä

Kaksi marraskuun juoksumuistoa

Aloitin marraskuun alussa marrasputken. Heti kuun alussa kävin pimeäjuoksemassa Lammassaaressa, jonne vieviltä pitkospuilta yläpuolella näkyvä kuva on otettu. Täysikuu näkyy oikealla pienenä pisteenä. Lammassaari on taianomainen luontosaareke keskellä kaupunkia. Mustana marrasyönä voi kuvitella kieltolain aikaisten pimeiden salakuljettajien kuljeskelleen saaressa etsiessään piilopaikkaa pirtulle, kesällä tanssikansan juhlimassa. Tanssikulttuuria ollaankin elvyttämässä, ja viime kesällä ollessani lenkillä näin nuorten vaeltavan saaressa järjestettyihin tansseihin pitkospuita pitkin. Marraskuisena iltayönä liikenteessä oli vain pari hämärää lintubongaria, jotka taipuivat pitkospuiden reunoille väistäessään juoksijaa.

Juoksuputki loppui heti alkuunsa, koska iski kuume, kiire, väsymys ja tajuton motivaatiopula. Kaiken sen keskellä osallistuin kympin talvijuoksukisaan. Startissa seisoimme yhdessä juoksukoulukaverini kanssa, joka intoili kannustaen matkaan lähtöä tuttujen kanssa. Hyvä fiilis tarttui ja yhdeksän kilometriä meni nopeammin kuin kertaakaan aikaisemmin kauden aikana. Kymmenes kilometrikin kulki vielä kohtuullisesti ja juoksin kauden kärkiaikani, vähän yli 44 minuuttia. Ajasta, seurasta ja tapahtumasta jäi älyttömän hyvä mieli.