Vahvistus osallistumisesta Helsinki Spring Marathoniin - Juoksuviikko 16

Helsinki Spring Marathonin järjestäjä ilmoitti meidän voivan osallistua lastenvaunujen kanssa puolimaratonille. Järjestäjä suhtautui osallistumiseemme alusta lähtien tosi myönteisesti ja lähinnä vakuutustekniset näkökulmat olivat vaatineet lisäpohtimisia. Sovimme, että juoksemme varovasti ja lähdemme viimeisenä liikkeelle, jotta kaikkien turvallisuus maksimoidaan.

Ennen sunnuntain kisaa epäilin ja lepäilin. Juoksin viikolla vain parina päivänä hyvin kevyesti, tiistaina ja torstaina kumpanakin puolisen tuntia. Tiistain hölkkään sisältyi kaksi viiden minuutin kovempaa kilometriä, muuten otin rennosti. Torstaina hölkkäsin kevyesti 30 minuuttia. Lauantaina, päivää ennen kisaa, en enää mennyt juoksemaan, koska tuntui siltä, etteivät jalkani kaivanneet enää lenkille. Epäilin, ettei viime hetken vetristelyillä enää olisi merkitystä kisajuoksuun.

Oikeastaan olisi pitänyt keventää jo edellisellä viikolla, mutten ollut niin suunnitelmallinen. Ehkä siksi, että ajatus oli käydä juoksemassa "vain" reipas testilenkki. Olisi kuitenkin tosi mielenkiintoista nähdä, paljonko aikaa puolimaratoniin menisi 4 kuukauden treenaamisella 12 kuukauden juoksutauon jälkeen.

Sunnuntain puolimaratonista tulisi myös verensokerieni kannalta testilenkki. Sokerieni käyttäytyminen on tällä hetkellä hieman arvaamatonta, koska imetyshormonit vaikuttavat verensokereihin ja en ole juossut "hormonien vaikutuksen alaisena" näin kovaa lenkkiä. Tiedostin etukäteen, että insuliinimäärien säätelystä huolimatta olisi hyvin mahdollista, että joutuisin kävelemään jonkun pätkän kisassa, jos verensokerini laskisivat liian mataliksi, mutta mitäpä siitä. 

Testilenkki sunnuntai olisi myös siinä mielessä, että heräilisikö vanha istuinkyhmyn rasitusvammani jälleen. Vaiva esti juoksemiseni vuoden ajan ja on edelleen oireillut välillä hiukan, mutta loivemmin kuin aikaisemmin.

Kerron seuraavassa päivityksessäni tarkemmin kisapäivästä, juoksun sujumisesta ja verensokerin säätelyn onnistumisesta.  Nyt täytyy kupsahtaa sänkyyn ja toivottaa kaikille kauniita unia, lenkkikenkien kuvia sekä erittäin mukavaa kohta alkavaa uutta viikkoa!

Viikon juoksut

Maanantai     LEPO
Tiistai           10 min hölkkä, 10 min Z4, 10 min hölkkä
Keskiviikko  LEPO
Torstai          Z2 30 minuuttia, Z1 10 minuuttia
Perjantai       LEPO
Lauantai       LEPO
Sunnuntai     Helsinki Spring Marathon, 1/2 maraton



Läpivalaistut muumikarkit ja siripirit pakattuna puolimaratonia varten

Thule Chariot Cheetah I

Kellarissamme odottaa käyttöönottoa Thulen Chariot Cheetah juoksupyöräilykärry. Alunperin tarkoitus ei ollut hankkia juoksuun ja pyöräilyyn erillisiä vaunuja, mutta koska haluamme juoksun lisäksi myös pyöräillä, hankimme yhdistelmäkärryn extempore. Kärry toimii myös kävelyrattaina, jolloin siinä on kaksi pientä pyörää edessä (kuvassa).

Hankintaa puoltaa se, että tavallisissa Brion yhdistelmävaunuissa meno saattaa kesällä muuttua kyytiläiselle liian kuoppaiseksi, kun häntä ei voi enää vuorata toppavällyjen/hattujen ja pussien avulla. Thulen kärryssä matkustaja pysyy paikallaan turvavöissä ilman vuorauksia. Lisäksi tavallisten vaunujen vaunukoppa alkaa käydä puolivuotiaalle pieneksi ja istumakärryjä ei välttämättä voi vielä käyttää.

Thulessa on turvakaaret, viispistevyö ja vaunujen todetaan olevan turvastandardien mukaiset. Kärryjä kuljetettaessa pitää kuitenkin olla tosi valppaana ja mennä riittävän hitaasti. Juoksussa vauhtini on sattuneista syistä aina riittävän hidasta, mutta pyöräillessä täytyy himmmata. Ajan vain hitaita lenkkejä ja vain pyöräteillä. Maantiepyörällä yksin ajan joskus ajorataa.

Kärryn hinta oli n. 500 euroa juoksusetin 90 euroa, eli kyse on mielestäni tosi kalliista laitteesta. Lisäksi täytyy hankkia hyvä kypärä ja mahdollisesti vielä muita varusteita. Hinta ei kuitenkaan ole niin suuri, kun ajattelee, kuinka paljon hankinnan avulla pystyy välttämään auton/taksin/bussin käyttöä ja tulee liikuttua.

Urheilukaupan sivuilla Thulea ja sanotaan hintaluokkansa todennäköisesti parhaaksi pyöräilykärryksi. Muista urheilukärryistä minulla ei ole kokemusta, mutta kerron kokemuksiani Thulen Chariot Cheetah IIsta kunhan olemme testanneet sitä.

Valmistautumista kisoihin - Juoksuviikko 15

Viikko meni älyttömän nopeasti. Selvittelin Helsinki City Runin ja Spring Marathonin kanssa mahdollisuutta osallistua kisoihin lastenvaunujen kanssa. Kerroin, että ottaisimme juoksun varovasti ja olisimme tulossa hakemaan juoksumotivaatiota harjoituslenkin muodossa, emmekä tosissamme kisaamaan. Helsinki City Runin järjestäjä vastasi heti, että osallistuminen vaunuilla sopii, kunhan on varovainen. Spring maratonin järjestäjä lähetti heti vastausviestin, soitti ja suhtautui osallistumiseen myönteisesti. Lähinnä vakuutustekniset näkökulmat pitää kuulemma vielä selvittää. Saamme vastauksen toivottavasti alkuviikolla.
 
Juoksin viikon aikana kuusi tuntia, mikä on eniten puoleentoista vuoteen! En tehnyt varsinaista pitkistä, mutta kolme pidempää treeniä. Lauantain VK-treeni oli onnistunut, koska lähdin riittävän hitaalla hölkällä liikkeelle ja vaikka viimeinen kilometri meni alle viiden minuutin vauhtia, jaksoin kohtuullisesti. Myös sunnuntain pidemmät porrasvedot jäivät mieleen, koska sellaisia en ollut aikaisemmin tehnyt, enkä oikeastaan tiennyt miltä jalkojen rankempi hapotus tuntuu. Nyt tiedän. Etäisesti tuli mieleen lapsuusajan liikuntatunnit. Ensi viikolla kokeilen testimielessä juosta vitosen kovempaa.

Maanantai      PK 40
Tiistai             Reipas PK 60 vaunujen kanssa
Keskiviikko    PK 20
Torstai            Reipas PK-VK vaunujen kanssa 1:22 (12 km)
Perjantai         LEPO
Lauantai         1:20, sis. 2 km hölkkä + 8 km kiihtyvä VK (6:57, 6:00, 5:45, 5:50, 5:40, 5:32, 5:22, 4:34) + 2 km hölkkä
Sunnuntai      PK 1:22, sisältäen kolme raskasta porrasvetoa


Valkovuokkoja menossa nukkumaan 17.4.2016. Luin netistä, että valkovuokot sulkeutuvat yöksi  kukintansa alkuvaiheessa suojatakseen siitepölyä kosteudelta. Heteiden kuihduttua tähän ei ole enää tarvetta.

Leskenlehtijengi paistattelemassa päivää. Leskenlehti oli jo lakkautetun Itä-Uudenmaan maakunnan maakuntakasvi.

Ensimmäiset kevätpörriäiset krookuksissa

Valkoinen pallero-poni ruokailemassa

Juoksu - bussi - juoksu

Tein tänään ekstemporetreenin kun lähdin vaunujen kanssa juosten kyläilemään. Lounaan jälkeen odotin tuttuun tapaan 3 tuntia, jotta ateriainsuliiniin vaikutus ehti loppua. Ateriainsuliinia veressä ei voi urheilla, jottei verensokeri laske vaarallisen alas. Liikunta voimistaa insuliinin vaikutusta hallitsemattomasti.

Pistin lounaalla ateriainsuliinia sen verran, että verensokerini jäi sen vaikutuksen loputtua (3 h) välille 5 - 6 mmol/L, jolloin pystyin tankkaamaan hiilareita vielä ennen lähtöä. Jos verensokeri on liian korkea, en pysty tankkaamaan. Jos se on n. 4 - 5 mmol/L, pystyn syömään ennen pidempää lenkkiä 60 g hiilareita, jos se on 6 - 7 mmol/L, voin syödä 40 g hiilaireita ja jos sokeri on 8 - 9 mmol/L, voin syödä vain 10 - 20 g hiilihydraatteja. Ennen lenkkiä verensokerini oli 6,1 mmol/L joten tankkasin banaanin ja lasiillisen mehua, eli n. 40 g hiilihydraattia ja lähdin juoksemaan.

Hormonikierron vuoksi juoksu laski verensokeriani enemmän kuin olin ajatellut ja 30 minuutin kuluttua hyydyin, koska verensokerini oli vain 3,8 mmol/L tavoitteena olevan 6 - 9 mmol/L sijasta. Tankkasin mehua ja rusinoita. Olisin tankannut mehua ja banaanin, mutta se olisi ollut jo kolmas banaani heräämisen jälkeen eikä blogini nimi ole banaanilla buolimaratonille. Rusinoiden jälkeen patikoin 10 minuuttia, jotta sokerit ehti nousta ja sitten lähdin taas juoksemaan.

Jatkoin juoksua 55 minuuttiin asti kunnes vaunumatkustaja heräsi ja ilmaisi tapaansa ponnekkaasti, ettei hän jaksa tuijotella hetkeäkään enempää aurinkolasejani. Olimme eksyksissä ja hyppäsimme lähimmällä pysäkillä bussiin, joka meni suurin piirtein haluamaani suuntaan. Linja-auto nosti tunnelmaa niin paljon että jäimme pois kyydistä 10 minuutin köröttelyn jälkeen ja jatkoimme taas juosten matkaa. Juoksimme loppumatkan ja juoksuajaksi tuli 1,5 tuntia.

Lenkki oli tavanomainen esimerkki sokerien säädöstä urheillessani. Vaati vähän paneutumista, mutta mukavaa oli! Tosin siinä vaiheessa kun olimme hetken aikaa eksyksissä ja ystäväni soitteli kuulumisia, mietin että onkohan tässä mitään järkeä. Yhtä hyvin olisin voinut istua lämpimällä kotiparvekkeella ja seurata lintujen liverrystä ja lehtikaalin kasvua. 

Lehtikaali kasvaa

Yksin

Juoksuaiheisessa blogissa voinee luontevasti suositella juoksuaiheisia kirjoja joten niin teen. Suosittelen Karo Hämäläisen kirjoittamaa kirjaa Yksin, joka on romaani Paavo Nurmesta. Kirja kertoo Nurmen menestyksestä juoksijana ja liikemiehenä sekä hänen säälimättömästä suhteesta itseensä ja muihin, minkä vuoksi hän jättäytyi tai jäi yksin. Hämäläinen oli miinus kolmen vanha Nurmen kuollessa, mutta hänen tulkintansa ja kuvauksensa Nurmen luonteesta on uskottava ja kirjaa on tasaisesti mukava lukea, koska Karo Hämäläinen kirjoittaa taitavasti. Omakohtaisuutta tekstiin tuo se, että Hämäläinen on itsekin hieno juoksija ja juossut useita maratoneja kolmen tunnin pintaan, joten hän tietää, mistä juoksemisessa ja harjoittelussa on kysymys. Kirja kertoo myös minunlaiselleni urheilun historiaa tuntemattomalle 90-luvun teinille, millainen suuri juoksumaa Suomi oli 1900-luvun alkupuolella. Esimerkiksi vuoden 1920 kesäolympialaisissa Antwerpenissa Suomi sai 15 kultamitalia, joista Paavo Nurmi juoksi kolme. Nurmi oli muutoinkin useissa kilpailuissa maailmanennätyksineen yksin paras.