Kiiretreeni

Jotain tartti tehdä, mutta iltapuuhat ja nukkumaanmenoaika painoivat työpäivän jälkeen päälle. Puin uudet ja ensimmäiset kevyehköt kompressiotrikooni paviaanipöksyjeni päälle ja ajoin cyclocrossarilla Herttoniemen portaille. Matkaa kertyi seitsemän kilometria ja perillä oli sopivasti hieman hiki.

Matkalla oli lehmiä

Näillä lehmillä ei ollut kiire mihinkään.

Kipusin pariin kertaan kävellen nuo noin 180 porrasta ylös alas. Noin siksi, että sekosin molempina kertoina laskuista enkä ole ihan varma, oliko niitä 180,181 vai joku muu lukumäärä.  Kävelyn jälkeen juoksin portaita lyhyitä pätkiä ylös alas joka askelmalle säntillisesti tikittäen. Herttoniemen portaiden väli on alapäässä pienempi kuin keskivaiheilla, joten alempana on helpompi harjoitella. En jaksanut kikkailla tai tavoitella mitään, vain ravasin ylös alas. Maisemat ja ympäristö olivat upeat.

Treenaamassa oli myös joku sekalainen seurakunta lapsia ja aikuisia, takeista päätellen ehkä taekwondoseura. Seuraavalla kerralla kokeilen heiltä lunttaamaani sivuhyppelyä. Hypätään joka toiselle portaalle yhdellä jalalla rintamalinja sivuttain kivuten.

Jatkoin porrastreeniäni parinkymmenen minuutin ajan lähes putkeen ja jalat alkoivat täristä. Aina sama virsi: lihaskuntoa täytyisi treenata enemmän, mutta kun sitten jää vähemmän aikaa itse juoksuun ym. kootut selitykset. Lopuksi cyclocrossarilla  takaisin kotiin. Koko homma paketissa tunnissa ja tyytyväinen mieli.

Magnolia kukki vielä viime viikolla

Reitti 2000

Olimme pyörätreffeillä mieheni kanssa viime viikonloppuna. Molemmilla cyclocrossarit alla ja aurinko paistoi täyttä päätä. Ajoimme ensin Vantaanjoen varteen ja siellä lähdimme seuraamaan jokea. Ennen Haltialaa ohitimme puskamuodostelman, jossa satakieli on laulanut koko kevään. Satakielet ovat siitä kummallisia, että alkukesän tukutettuaan ja lirkuteltuaan ne vaikenevat tyystin.

Heti lenkin alkuun kävi selväksi, että sileät renkaat eivät pidä kunnolla hiekkatiellä kovemmassa vauhdissa, varsinkaan santaisemmissa kohdissa. Ajan yleensä peräkärryn kanssa, jolloin vauhti on noin 5 km tunnissa hitaampi ja tätä ongelmaa ei ole. Seuraavalla kerralla kerralla crossirengas ainakin eteen.

Kahvipaikka, jossa munkit ovat liian tuoreita

Haltialan jälkeen jatkoimme peltojen ja metsikköjen läpi Pitkäkoskelle munkkikahville. Sokeri oli kuuden pintaan, joten sopiva hetki pysähtyä. Munkit tulivat suoraan padasta, joten sormia sai varoa, samoin suuta. Arvelin 3/4 munkin riittävän pitämään verensokerin tunnin ja vartin riittävän korkealla ja niin se pitikin. Tähän tarkoitukseen rasva yhdistettynä hiilareihin toimii mainiosti. Muina eväinä meni iso voileipä, kourallinen taateleita ja pari kourallista sokeroituja karpaloita sekä kahvi. Olisikohan tehnyt hiilareissa jotain välillä 100 g - 200 g. Pyöräilyssä on se(kin) hienous, että voi syödä kuinka paljon tahansa, ilman että vatsassa hölskyy. Tämä helpottaa 1-tyypin diabeeteksen vaatimaa tankkausta.

Munkki yrittää haukata toista munkkia

Ajoimme lopulta reitti 2000 pitkin Serenaan asti. Kotiin ajoimme kelvejä pitkin Espoon kautta, ja ajoajaksi tuli päälle 3 tuntia. Muuten PK-lenkkiä, mutta mäet vetivät VK:n puolelle enkä siltikään päässyt kaikkia ajaen ylös.

Verensokerit vitosella - Kumpulajuoksu

Lauantaina kirmattiin Kumpulan kyläjuhlien yhteydessä kesäisen tunnelmallinen Kumpula-juoksu. Kilpasarjassa juostiin 5 kilometria ja höntsä- ja lastensarjoissa reippailtiin 2,5 kilometriä. Lämpötila auringossa oli yli 20 ja näin ollen avasin shortsi-T-paitakauden, jee! Reitti kiersi kaksi kierrosta Kumpulan sympaattisten puutalojen ja puutarhojen keskellä alkaen Kumpulan maauimalalta ja päättyen sinne. Aivan ihana reitti vauhdinjaon kannalta, kun sai jaettua suorituksen jämptisti kahtia. Jälkimmäinen kiekka menikin ensimmäistä nopeammin.

LÄHTÖ

Olin mukana juoksussa treenimielessä. Kuluneella viikolla olin ehtinyt juosta vain muutaman tonnin vedon alle. Heräsin aamulla kuudelta syömään, jolloin olin klo 9.00 valmis lähtemään "kisapaikalle", kun pikainsuliini oli hälvennyt verestä. Starttasin 9,0 mmol/ sokerilla enkä tankannut enää mitään. Sykemittaria ei ollut mukana, mutta yli 170 sykkeillä taisi mennä, koska sokeri oli kisan lopussa 13,4. Myös armoton loppukiri saattoi vaikuttaa asiaan. Maalissa piti vähän halailla nurmikkoa ja korjailla tilannetta pikainsuliinilla, kun vauhti ei ihan veekoota ollutkaan.

Valkovuokkoja Kumpulassa

Kaiken kaikkiaan aivan ihana tapahtuma, vaikka itse juoksu tuntui normitapaan kaamealta. Jäi mukavan reipas olo, kun oli lähtenyt heti aamulla liikenteeseen. Kumpula on ihana paikka ja kyläjuhlilla oli paljon iloisia ihmisiä. Todella hienosti järjestetty tapahtuma kaiken kaikkiaan ja kaikki tämä vapaaehtoisvoimin.

Arvontapalkintojen jako

Maastojuoksutreffit Lammassaaressa

Perjantai-iltana oli maastojuoksutreffit Vanhankaupunginlahdella: aurinkoa, pitkospuita ja polkujuoksua. Sokeri oli lähtiessä yli kymmenen, mutta kiskoin silti kourallisen karkkia, koska ajattelin välttyväni näin tankkaukselta ja mittaukselta lenkin aikana.

Juoksukarkkia

Lähdimme Vanhankaupunginlahden parkkipaikalta ja juoksimme pitkospuita pitkin saareen. Käynnissä oli työmaa, sillä vanhojen lankkujen rinnalle rakennetaan lavoista uusia pitkospuita. Vanhat lankut irtoilivat ja lonksuivat juostessa, varsinkin kahden juoksijan osuessa samalle pätkälle. Ennen kaislikossa oli kuulemma myös vanhoja pulpetinkansia, johin oli kaiverrettu koululaisten juttuja.

Lammassaaren kaivo

Kiersimme saaren vastapäivään. Ensin vastaan tuli lintutorni, mutta jätimme kapuamatta ylös, koska kiikareita ei ollut mukana. Kohta tornista voi katsella haikaroiden ilmasiltaa vastapäiselle saarelle tai niemelle, jonne ei lenkkikaverin kertoman mukaan sulan veden aikana saa rantautua (?). Viimeksi olimme katselemassa osin samalla porukalla haikaroita vuosi sitten vappuna.

http://popkornillapuolimaratonille.blogspot.fi/2016/04/vappumarssi-lammassaareen.html.

Saaren rakennuksia

Rantaa pitkin kiersimme takaisin pitkospuille ja sieltä juoksimme vielä maastojuoksua toisen lintutornin ohi Viikin metsäpoluille. Kaiken kaikkiaan reissun kestoksi tuli vajaa puolitoista tuntia ja kotona sokeri oli 5,0 mmol/L. Juoksu juurakoiden yli ja kipuaminen saaren mäkiä oli hyödyllistä vaihtelua tasaisella treenaamiselle. Joka paikassa vihersi jo aavistuksen.

Juoksija maastossa

Viikin lehmiä (kuvattu aiemmin)

Tuntuu treeniltä! - juoksuviikko 18

Kuluneella viikolla tuli jostain lisäpontta urheilemiseen (kevät?) ja tein viisi kunnon treeniä. Aloitin heti maanantaina pitkiksellä. Juoksin juoksukärryjen kanssa 16 kilometriä hiekkatietä aikaan 1:55. Ihmeen vähän laitos hidastaa, vaikka kokonaispainoa on melkein 20 kiloa. Ylämäet ovat sitten erikseen.

Vanhat energyboostit edelleen käytössä, mutta muistuttavat pesusieniä

Keskiviikkona juoksimme mieheni kanssa kiihtyvän 13 kilometriä aikaan 1:15. Viimeinen kilometri meni melkein maksimisykkeillä. Oli raskasta.

Perjantaina ajoin cyclocrossilla 50 minuuttia peräkärryn kanssa ja vielä illalla vajaan tunnin yksikseni. Lauantaina hyötypyöräilin kärryn kanssa 30 minuuttia. 

Sunnuntaina kävin puolentoista tunnin kevyellä juoksulenkillä ja silti jaloissa tuntui jonkun verran viikon viime aikoja suuremmat kilometrit. Alkumatkasta myös ihmettelin vetelää ja heikkoa oloa. Olin syönyt kotona pohjille karkkia, mutta sokeri näytti puolen tunnin juoksun jälkeen vain 4,6 mmol/L. Ottaen huomioon virhemarginaalin se on liian vähän ja mehupysähdyksen jälkeen alkoi kulkea varmemmin, ja juoksin 14 kilometriä puoleentoista tuntiin. Koko viikon aikana kertyi mukavasti 43 kilometriä juoksua ja treenitunteja melkein seitsemän, vaikken mikään keräilijä olekaan.