600 matkaa juoksupyöräkärryllä

 

Hankimme juoksupyöräkärryn keväällä 2016 ja se on ollut siitä lähtien lähes päivittäisessä käytössä. Olemme käyttäneet kärryä työmatkapyöräilyssä, työmatkajuoksussa, juoksulenkeillä, pyöräillessä ja myös tavallisena lastenvaununa. Normi lastenvaunuja tarvitsimme vain vauva-ajan, kun vauva nukkui vaunuissa parvekkeella, siihen juoksukärryt eivät taivu. Juoksukärryissä ei voi kunnolla nukkua, koska istuvassa asennossa pienempi vauva ja taapero menee lysyyn, mitä tuskailimme ainakin vuoden. Lisäosalla pieni ihan vauva pysyy vaaka-asennossa, mutta on aika suojaton. Vauva -ajan lenkit olivatkin uniaikoihin aikamoista stressaamista ja asennon korjailua yhtenään. 

Lenkkeilemme edelleen kärryjen avulla silloin tällöin perheenä yhdessä. Ennen juoksimme kimpassa enemmänkin. Yli kaksivuotiaalla on kuitenkin jo muutakin tekemistä kuin maisemien ihailu lyhyinä arki-iltoinan kärryissä, joten usein en raaski ottaa lasta mukaan. Viikonloppuisin juoksen jonkun verran kärryjen kanssa ja työmatkoja keskimäärin ehkä kerran viikossa edestakas. Mieheni puolestaan kuljettaa pyörän perässä kärryä useamman kerran viikossa työmatkoillaan.

Kärry mahdollistaa liikkumisen ja urheilun yhdistämisen arkipuuhiin silloinkin kun on tilapäisesti ainoa aikuinen talossa. Viikonloppuna juoksin toimistolle hakemaan tavaroitani, yhteensä puolentoista tunnin PK-lenkki. Takaisin tullessa poikkesin kauppaan ja kauppakassillisen verran mahtui tavaraa kärryjen takapussiin. Tulppaanit vaunun päälle. Toki tavallisiin vaunuihimme menee kaksi raskasta kassillista tavaraa (akselit nitkuen), mutta usein yksi riittää.

Kuvan tulppaanit eivät liity tekstiin, vaan ovat viimevuotisia. Eh?

Pienillä pyörillä vaunut toimivat myös kaupunkikäytössä, mutta eivät sohjosäällä. Juoksupyörällä sen sijaan pääsee lähes mistä vaan maastosta. Tänään toli kuitenkin ihan ensimmäinen kerta rantapolulla kahteen vuoteen, kun vaunulla ei päässyt jäätyneestä ja sulaneesta syvästä ja raskaasta sohjolammikosta yli, vaan jouduin kiertämään alueen.

Thulen kärry on ollut meille ihan kauhean hyvä ostos. Se on ollut todella kevyesti rullaava ja on tähän asti kestänyt kuomun rispaantumista laskematta hyvin huolimatta siitä, että sitä on käytetty arviolta 600 kertaa. Eikä tässä ole kyse siitä, että on ihmisillä on usein mieltymys kehua omia ostoksiaan, sillä meille kärry on ollut todella toimiva. Ehkä joku toinenkin kärry olisi ollut ihan yhtä hyvä tai jopa parempi. Joka tapauksessa olemme kärryn avulla päässeet liikkumaan viimeisen kahden vuoden avulla todella paljon.

Kahden kuukauden tauon jälkeen

Blogi jäi muutamaksi kuukaudeksi alkuvuodesta tauolle, kuten urheilutkin. Ensimmäinen kerta, kun aika ei ole riittänyt urheiluun. Maaliskuun puolella olen päässyt palaamaan treenien pariin ja ehdin käydä jäälläkin juoksemassa muutaman kerran.

Hiihtämässä olen käynyt viitisen kertaa.  Ensimmäinen kerta meni ihan tolkuttoman hitaasti, mutta hauskaa oli. Nopein kilometri talven ekalla hiihtoreissulla oli viimeinen kilometri kun juoksin rautatieasemalta kotiin. Monot jalassa, sukset ja sauvat käsissä. Eli hiihtotekniikassa on tosiaankin hiomista. Viimeisimmällä hiihtoreissulla kilometriajat pysyivät välillä jo alle 6 minuutissa eikä mennyt ihan heti veekooksi.

Perusjuoksukunto ei ole tauosta pahemmin kärsinyt. Ihan hyvin edelleen kulkee. Sen sijaan toissaviikonlopun nopeampi veekoo näytti tauon vaikutukset, terä on täysin poissa. Alle kutosen kilsat olivat todella työn ja tuskan takana. Viime viikonloppuna 8 kilometrin veekoo meni hieman paremmin ja huomenna toivottavasti siedettävästi myös. Tästä se taas lähtee. Haaveena puolikas alle 1:40 tulevan kesän kuluessa.

Vuoden raskain lenkki - juosten joulunviettoon

Tänä vuonna jouluaaton kulkuväline oli juoksukärryt. Aattoaamu valkeni sinitaivaisena ja nurmikot vihersivät. Kelvit olivat kuitenkin jäässä ja ilma kirpeä. Tarkoitus oli juosta PK-lenkki määränpäänä joulukyläpaikka.

Pakkasin juoksukärryt tupaten täyteen kamaa. Matkustajan lisäksi mukana oli muun muassa vanhanaikainen videokamera, tarpeellista kylätavaraa ja vaihtovaatteita. Kärryn takapussi oli ihan täynnä ja pullotti jo matkustamon puolelle. Vuorasin pehmeämmillä esineillä matkustamon sisältä. Jalkojen alle mahtui puoli muovikassia tavaraa. Villakangastakkikin piti saada mukaan, joten siitä tuli peitto. Yllättävän paljon kärryyn mahtuu tavaraa.

Tavaroiden ja jäisten kelvien vuoksi sykkeet nousivat heti VK-tasolle ja meno oli hurjaa. Kärryt rullaavat normaalisti helposti, mutta lastista johtuen niitä sai nyt työntää hartiavoimin, etenkin ylämäissä, loivissakin. Kädet ja jalat saivat kyytiä, mutta pidin silti vauhtia yllä minkä jaksoin, koska huvitti. Lopussa sykkeet yrittivät putoilla, koska voimat loppuivat. Perillä plakkarissa oli 1:20 VK-lenkki, joka oli tämän vuoden raskain harkkalenkki. Oli hieno joulunaloitus.

Tampere jouluna

Hurjia maastoja Pirttimäessä

Mittaushetki

Juoksimme pidemmän lenkin Pirttimäen ulkoilualueella. Helsingin kaupungin sivuilla kuvataan osuvasti, että tälle jääkauden muovaamalle erämaa-alueelle on tunnusomaista suuret korkeuserot ja rauhallista maisemaa hallitsevat jyrkät kalliorinteet, siirtolohkareet, kaunisrantaiset järvet, lammet ja kosteikot. Kuvaus pitää paikkansa ja korkeuserot olivat todella huimia, mikä korostui juoksukärryjä työntäessä varsinkin ylämäissä. Ilman kärryjä puolestaan vauhti kiihtyi alamäissä jopa 23 kilometriin tunnissa.

Tankkasin  tällä kertaa heti lenkin alussa kaikki hiilarit,  50 g, koska teki mieli karkkia. Sensorin avulla pystyin seuraamaan tankkauksen vaikutusta hetki hetkeltä. Lähtöarvo oli 6,3 mmol/L ja sokeri nousi alkuhiilareiden vuoksi 8 - 9 mmol/L ja laski siitä vähitellen takaisin 7 mmol/L kieppeille. Aikaa 50 g "polttamiseen" meni puolitoista tuntia.

Juoksun jälkeen menimme keittolounaalle pyöräilijöiden suosimaan Pirttimäen kahvilaan. Vaikka lenkki oli ihan kiva, silti parasta oli juoksun jälkeinen kahvittelu. Ystävällinen myyjä antoi vaunumatkustajan avata suklaakalenterin luukun ja näytti mistä napista pitää painaa jotta eteisen uskomattoman kovaäänisen muovijoulupukin sai laulamaan. Muutaman laulukierroksen jälkeen oli aika poistua, monestakin syystä.

Riitettä lammen perällä

Kaksi marraskuun juoksumuistoa

Aloitin marraskuun alussa marrasputken. Heti kuun alussa kävin pimeäjuoksemassa Lammassaaressa, jonne vieviltä pitkospuilta yläpuolella näkyvä kuva on otettu. Täysikuu näkyy oikealla pienenä pisteenä. Lammassaari on taianomainen luontosaareke keskellä kaupunkia. Mustana marrasyönä voi kuvitella kieltolain aikaisten pimeiden salakuljettajien kuljeskelleen saaressa etsiessään piilopaikkaa pirtulle, kesällä tanssikansan juhlimassa. Tanssikulttuuria ollaankin elvyttämässä, ja viime kesällä ollessani lenkillä näin nuorten vaeltavan saaressa järjestettyihin tansseihin pitkospuita pitkin. Marraskuisena iltayönä liikenteessä oli vain pari hämärää lintubongaria, jotka taipuivat pitkospuiden reunoille väistäessään juoksijaa.

Juoksuputki loppui heti alkuunsa, koska iski kuume, kiire, väsymys ja tajuton motivaatiopula. Kaiken sen keskellä osallistuin kympin talvijuoksukisaan. Startissa seisoimme yhdessä juoksukoulukaverini kanssa, joka intoili kannustaen matkaan lähtöä tuttujen kanssa. Hyvä fiilis tarttui ja yhdeksän kilometriä meni nopeammin kuin kertaakaan aikaisemmin kauden aikana. Kymmenes kilometrikin kulki vielä kohtuullisesti ja juoksin kauden kärkiaikani, vähän yli 44 minuuttia. Ajasta, seurasta ja tapahtumasta jäi älyttömän hyvä mieli.