istuinkyhmyn rasitusvamma

Aloitin fysioterapian uudestaan, koska istuinkyhmyn rasitusvamma ja ehkä hamstring-origon lievä osarepeämä estävät juoksemisen lähes kokonaan. Vaiva alkoi lievänä jo viime kesäkuussa, mutta mahdollisti hitaammat lenkit, jopa maratonvauhtiset, aika hyvin. Marraskuussa tein vielä ennätykseni vitosella ja kympillä.

Nyt täytyy selvittää, että miksi toinen istuinkyhmy rasittuu, mikä on syy ja mikä seuraus sekä olenko treenannut liikaa. Joka tapauksessa fyssarilla selvisi, etttä lantioni ei käänny toiselta puolelta kunnolla taakse ja rasittuneen puolen jalkaterä tamppaa hieman paikallaan, eikä rullaa. Lisäksi olen juossut takapuoli pitkällä, selkä notkolla. Syvät vatsalihakset ovat kunnossa, mutta pakaralihakset eivät.

Seuraavaksi harjoittelen täysmittaista ponnistusta kävellessä, askellusta oikeilla painopisteillä, rullausta rullalla, tennispallolla, venyttelen ja vahvistan pakara- ja keskivaraton lihaksia. Lisäksi sain käskyn muuttaa juoksuasentoani enemmän etupainotteiseksi.

Jälkiviisaana olisi pitänyt mennä tsekkauttamaan juoksua ammattilaisella jo reilu kolme vuotta sitten, jolloin aloitin harrastuksen. Mutta harvapa näin tekee, ja ajattelin, että juoksen vain yhden puolimaratonin enkä muuta.

Korvaavina lajeina menevät crosstreineri ja vesijuoksu. Täytyy tosin myöntää, että pitkä PK uima-altaassa vaatii asennoitumista ja hyvää seuraa. Onneksi kohta pääsee Stadikalle ja maantiepyöräkausi alkaa, mistä tulikin mieleen, että lähden pakkaamaan pyörää mökkireissua varten. 

Vuoden 2014 juoksutapahtumat

Viime vuosi oli minulle varsin hyvä juoksuvuosi. Osallistuin todella moneen juoksutapahtumaan. Kisojen määrä havainnollistui oikeastaan toissapäivänä, kun listasin oheen kaikki kisat, joihin osallistuin. Äkkiä laskien kilpailukilometreja tuli 238. Mukana kaksi ensimmäistä maratoniani.


Helmikuu 10 k kisa
Maaliskuu 10 k kisa
Toukokuu 1/2 maraton
Toukokuu 17 km kisa
Kesäkuu 10 k kisa
Kesäkuu maraton
Elokuu 10 k
Elokuu maraton
Elokuu 2. 10 k kisa
Syyskuu 1/2 maraton
Lokakuu maraton
Marraskuu 10 k
Marraskuu 5 k

Tauko urheilusta - insuliinintarve kasvoi 75 %

Pidin alkuvuodesta viikon totaalitauon urheilusta ja tein muutamia havaintoja. Päähavainto oli se, että  liikkumattomuus nosti verensokeriarvojani huomattavasti ja kasvatti insuliinintarvettani.

Yritin korjata korkeita verensokeriarvoja lisäämällä käyttämäni perusinsuliinin määrää. Nostin annostusta vuorokauden 22 yksiköstä 32:een (45 %). Silti sokeri oli melkein koko ajan liian korkea, välillä melkein 15 ja ilman muuta havaittavaa syytä kuin liikkumattomuus.

Nostin myös ateriainsuliinin annostusta. Pistän lounaalla normaalisti 0,75 yksikköä insuliinia 10 g hiilihydraatteja kohti. Taukoviikolla pistin 1 yksikön insuliinia 10 g hiilihydraatteja kohti. Lisäsin pikainsuliinin määrää siis 33 %:lla. Tästä huolimatta verensokerini oli iltapäivisin jopa 18 kieppeillä ja olo ihan tööt. Yritin korjata arvoja pistämällä vielä iltapäivällä lounaan jälkeen pikainsuliinia jopa 3 yksikköä, kun huomasin sokerin nouseen liian korkeaksi, mutta sekään ei tuntunut tehoavan. Toisin sanoen pistin aterian yhteydessä kokonaisuudessaan insuliinia 4 yksikön sijasta jopa 7 yksikköä.

Urheilutauko tuskin selittää kokonaan näin hurjaa insuliinintarpeen kasvua tai sitä, ettei insuliini tehonnut. Korkeisiin verensokereihin vaikutti eittämättä myös hormonikierron vaihe, stressitasot ja esimerkiksi kyseisen viikon liian vähäinen uni. Jotain urheiluttomasta viikosta on kuitenkin pääteltävissä.

Urheilu todella tehostaa insuliinin vaikutusta elimistössä. Se myös vähentää lääkityksen tarvetta.

Cyclocrossarin takavaihtaja vaihtoon pyörän mukana

Cyclocrossarini palasi jokin aika sitten huollosta, johon vein sen takavaihtajan irrottua kesken lenkin. Oikeastaan liike oli koonnut minulle kokonaan uuden pyörän. Hyvä niin. Toimenpide vei aikaa yhden viikonlopun verran, eli ajopäiviä ei mennyt hukkaan.

Lauantaina ajoin ensimmäisen lenkin uudella cyclollani, ensimmäistä kertaa sileillä renkailla ja uusilla Laken kengillä. Tuntinopeus kasvoi kolmella kilometrillä tunnissa verrattuna viime viikonlopun nastalenkkeihin.

Kahden ja puolen tunnin reipas lenkki (keskisyke 136) ei vaatinut erityistankkauksia, ässämiksejä kourallinen 50 minuutin välein ja tukeva aamupala kolme tuntia ennen starttia.

Talvikenkien lisäksi ostin sormet hikeennyttävät lobsterit.

Lepopäivän lenkkikaveri

Tänään Matti juoksi kanssani viisi kilometriä. Matti on yhdeksänvuotias labradorinnoutaja, joka jaksaa juosta lyhyitä ja hitaita peruskestävyyslenkkejä. Epäilen tosin, että sille yhteislenkkimme ovat pikemminkin maksimikestävyysharjoittelua, koska se näyttää juoksevan niin lujaa kuin jaksaa. Matilla ei ole diabetesta, joten sen tankkauksista ei tarvitse huolehtia.

Lenkki eteni totutulla kaavalla. Ensimmäisen kaksi ja puoli kilometriä Matti ravasi edelläni yrittäen kiskoa olkaniveleni sijoiltaan. Sitten osat vaihtuvat. Mattia piti vetää perässä loppumatka ja kannustaa kertomalla, että kotona on lihapullia. Lihapullia. Vaikka oikeasti kotona oli vain kalapuikkoja, joita se sai kaksi kappaletta, ennen kuin joutui suihkuun.