Verensokerit vitosella - Kumpulajuoksu

Lauantaina kirmattiin Kumpulan kyläjuhlien yhteydessä kesäisen tunnelmallinen Kumpula-juoksu. Kilpasarjassa juostiin 5 kilometria ja höntsä- ja lastensarjoissa reippailtiin 2,5 kilometriä. Lämpötila auringossa oli yli 20 ja näin ollen avasin shortsi-T-paitakauden, jee! Reitti kiersi kaksi kierrosta Kumpulan sympaattisten puutalojen ja puutarhojen keskellä alkaen Kumpulan maauimalalta ja päättyen sinne. Aivan ihana reitti vauhdinjaon kannalta, kun sai jaettua suorituksen jämptisti kahtia. Jälkimmäinen kiekka menikin ensimmäistä nopeammin.

LÄHTÖ

Olin mukana juoksussa treenimielessä. Kuluneella viikolla olin ehtinyt juosta vain muutaman tonnin vedon alle. Heräsin aamulla kuudelta syömään, jolloin olin klo 9.00 valmis lähtemään "kisapaikalle", kun pikainsuliini oli hälvennyt verestä. Starttasin 9,0 mmol/ sokerilla enkä tankannut enää mitään. Sykemittaria ei ollut mukana, mutta yli 170 sykkeillä taisi mennä, koska sokeri oli kisan lopussa 13,4. Myös armoton loppukiri saattoi vaikuttaa asiaan. Maalissa piti vähän halailla nurmikkoa ja korjailla tilannetta pikainsuliinilla, kun vauhti ei ihan veekoota ollutkaan.

Valkovuokkoja Kumpulassa

Kaiken kaikkiaan aivan ihana tapahtuma, vaikka itse juoksu tuntui normitapaan kaamealta. Jäi mukavan reipas olo, kun oli lähtenyt heti aamulla liikenteeseen. Kumpula on ihana paikka ja kyläjuhlilla oli paljon iloisia ihmisiä. Todella hienosti järjestetty tapahtuma kaiken kaikkiaan ja kaikki tämä vapaaehtoisvoimin.

Arvontapalkintojen jako

Maastojuoksutreffit Lammassaaressa

Perjantai-iltana oli maastojuoksutreffit Vanhankaupunginlahdella: aurinkoa, pitkospuita ja polkujuoksua. Sokeri oli lähtiessä yli kymmenen, mutta kiskoin silti kourallisen karkkia, koska ajattelin välttyväni näin tankkaukselta ja mittaukselta lenkin aikana.

Juoksukarkkia

Lähdimme Vanhankaupunginlahden parkkipaikalta ja juoksimme pitkospuita pitkin saareen. Käynnissä oli työmaa, sillä vanhojen lankkujen rinnalle rakennetaan lavoista uusia pitkospuita. Vanhat lankut irtoilivat ja lonksuivat juostessa, varsinkin kahden juoksijan osuessa samalle pätkälle. Ennen kaislikossa oli kuulemma myös vanhoja pulpetinkansia, johin oli kaiverrettu koululaisten juttuja.

Lammassaaren kaivo

Kiersimme saaren vastapäivään. Ensin vastaan tuli lintutorni, mutta jätimme kapuamatta ylös, koska kiikareita ei ollut mukana. Kohta tornista voi katsella haikaroiden ilmasiltaa vastapäiselle saarelle tai niemelle, jonne ei lenkkikaverin kertoman mukaan sulan veden aikana saa rantautua (?). Viimeksi olimme katselemassa osin samalla porukalla haikaroita vuosi sitten vappuna.

http://popkornillapuolimaratonille.blogspot.fi/2016/04/vappumarssi-lammassaareen.html.

Saaren rakennuksia

Rantaa pitkin kiersimme takaisin pitkospuille ja sieltä juoksimme vielä maastojuoksua toisen lintutornin ohi Viikin metsäpoluille. Kaiken kaikkiaan reissun kestoksi tuli vajaa puolitoista tuntia ja kotona sokeri oli 5,0 mmol/L. Juoksu juurakoiden yli ja kipuaminen saaren mäkiä oli hyödyllistä vaihtelua tasaisella treenaamiselle. Joka paikassa vihersi jo aavistuksen.

Juoksija maastossa

Viikin lehmiä (kuvattu aiemmin)

Tuntuu treeniltä! - juoksuviikko 18

Kuluneella viikolla tuli jostain lisäpontta urheilemiseen (kevät?) ja tein viisi kunnon treeniä. Aloitin heti maanantaina pitkiksellä. Juoksin juoksukärryjen kanssa 16 kilometriä hiekkatietä aikaan 1:55. Ihmeen vähän laitos hidastaa, vaikka kokonaispainoa on melkein 20 kiloa. Ylämäet ovat sitten erikseen.

Vanhat energyboostit edelleen käytössä, mutta muistuttavat pesusieniä

Keskiviikkona juoksimme mieheni kanssa kiihtyvän 13 kilometriä aikaan 1:15. Viimeinen kilometri meni melkein maksimisykkeillä. Oli raskasta.

Perjantaina ajoin cyclocrossilla 50 minuuttia peräkärryn kanssa ja vielä illalla vajaan tunnin yksikseni. Lauantaina hyötypyöräilin kärryn kanssa 30 minuuttia. 

Sunnuntaina kävin puolentoista tunnin kevyellä juoksulenkillä ja silti jaloissa tuntui jonkun verran viikon viime aikoja suuremmat kilometrit. Alkumatkasta myös ihmettelin vetelää ja heikkoa oloa. Olin syönyt kotona pohjille karkkia, mutta sokeri näytti puolen tunnin juoksun jälkeen vain 4,6 mmol/L. Ottaen huomioon virhemarginaalin se on liian vähän ja mehupysähdyksen jälkeen alkoi kulkea varmemmin, ja juoksin 14 kilometriä puoleentoista tuntiin. Koko viikon aikana kertyi mukavasti 43 kilometriä juoksua ja treenitunteja melkein seitsemän, vaikken mikään keräilijä olekaan.

Hyvää vappua! - Juoksuviikko 17

Kävimme tänään vappuaattona ajelemassa hiekkateitä pitkin vajaan puolentoista tunnin PK-lenkin. Pyörä tuntui pitkästä aikaa hyvältä, kuten oikeastaan viikon muutamat juoksutkin. Viikon pitkällä veekoolenkillä meni takareidet jumiin ja pyöräily otti etureisiin, joten tasaa hyvin.

Vappuaattona oli vielä loskaa

Sileillä renkailla pärjäsi eilisestä lumisateesta huolimatta hyvin. Pyöräkärry kaverini perässä tasasi hyvin kuntoeroamme ja samoilla sykkeillä mentiin. Joen varressa oli juoksijoita vielä aika paljon liikenteessä. Ehkä joku muukin ajatteli, että kiva reippailla ennen kaikkea vappuherkuttelua ja tohinaa. Seuraavaksi sitruunakakkua ja vieraiden odottelua. Toivotan kaikille erinomaista vappua!

Magnolia nupuilla

Hyvää vappua vaan munkin puolesta!

Pitkä matka kisakuntoon- Juoksuviikko 15

Helsinki Spring Marathon juostaan ensi viikonloppuna. Kolmen kuukauden sairastelukierteen jälkeen juoksukunto on kuitenkin sellainen, että hyvä, etten ilmoittautunut mukaan. Puolikuntoisena kilpaileminen on raastoa, tulee raihnaiseksi ja ottaa päähän, kun ei kulje. Sen sijaan HHM juostaan 10.6, joten sinne ehtisi treenata intensiivisesti vielä 1,5 kuukautta.

Menneellä viikolla juoksin 8 kilometrin VK:n. Kello tilttasi, mutta vauhti oli luokkaa 5.30 - 5:40 minuutti. Juoksin myös tunnin PK:n ja yhden lyhyen polkujuoksulenkin. Näyttää siltä, että neljä viikkotreeniä on pudonnut toistaiseksi kolmeen. Se on ihan hyvä, varsinkin kun enempää ei viitsi.

Talouspaperiin kasvatettu pääsiäisohra

Pääsiäinen otti juoksukunnon lisäki hiukan sokerien päälle, koska tuli syötyä kaikenlaisia herkkuja. Ruuista tuore parsa, parsakaalimousse ja tofulinssipata eivät juuri sokereita hetkauttaneet, koska eihän niissä ole hiilareita. Toisin oli jättirahkapiirakan ja rasvaisten korvapuustien kanssa. Valtava määrä hiilareita ja rasvaa pyrkii nostamaan sokereita monta tuntia, ja korjailin jokaisen herkuttelun jälkeen sokereita tarkasti monta tuntia. Harvoin tehtynä on sen arvoista.

Toisella pääsiäisviikolla näytti vielä aika karulta

Talvehtineet suppilot