istuinkyhmyn rasitusvamma

Aloitin fysioterapian uudestaan, koska istuinkyhmyn rasitusvamma ja ehkä hamstring-origon lievä osarepeämä estävät juoksemisen lähes kokonaan. Vaiva alkoi lievänä jo viime kesäkuussa, mutta mahdollisti hitaammat lenkit, jopa maratonvauhtiset, aika hyvin. Marraskuussa tein vielä ennätykseni vitosella ja kympillä.

Nyt täytyy selvittää, että miksi toinen istuinkyhmy rasittuu, mikä on syy ja mikä seuraus sekä olenko treenannut liikaa. Joka tapauksessa fyssarilla selvisi, etttä lantioni ei käänny toiselta puolelta kunnolla taakse ja rasittuneen puolen jalkaterä tamppaa hieman paikallaan, eikä rullaa. Lisäksi olen juossut takapuoli pitkällä, selkä notkolla. Syvät vatsalihakset ovat kunnossa, mutta pakaralihakset eivät.

Seuraavaksi harjoittelen täysmittaista ponnistusta kävellessä, askellusta oikeilla painopisteillä, rullausta rullalla, tennispallolla, venyttelen ja vahvistan pakara- ja keskivaraton lihaksia. Lisäksi sain käskyn muuttaa juoksuasentoani enemmän etupainotteiseksi.

Jälkiviisaana olisi pitänyt mennä tsekkauttamaan juoksua ammattilaisella jo reilu kolme vuotta sitten, jolloin aloitin harrastuksen. Mutta harvapa näin tekee, ja ajattelin, että juoksen vain yhden puolimaratonin enkä muuta.

Korvaavina lajeina menevät crosstreineri ja vesijuoksu. Täytyy tosin myöntää, että pitkä PK uima-altaassa vaatii asennoitumista ja hyvää seuraa. Onneksi kohta pääsee Stadikalle ja maantiepyöräkausi alkaa, mistä tulikin mieleen, että lähden pakkaamaan pyörää mökkireissua varten. 

Vuoden 2014 juoksutapahtumat

Viime vuosi oli minulle varsin hyvä juoksuvuosi. Osallistuin todella moneen juoksutapahtumaan. Kisojen määrä havainnollistui oikeastaan toissapäivänä, kun listasin oheen kaikki kisat, joihin osallistuin. Äkkiä laskien kilpailukilometreja tuli 238. Mukana kaksi ensimmäistä maratoniani.


Helmikuu 10 k kisa
Maaliskuu 10 k kisa
Toukokuu 1/2 maraton
Toukokuu 17 km kisa
Kesäkuu 10 k kisa
Kesäkuu maraton
Elokuu 10 k
Elokuu maraton
Elokuu 2. 10 k kisa
Syyskuu 1/2 maraton
Lokakuu maraton
Marraskuu 10 k
Marraskuu 5 k

Tauko urheilusta - insuliinintarve kasvoi 75 %

Pidin alkuvuodesta viikon totaalitauon urheilusta ja tein muutamia havaintoja. Päähavainto oli se, että  liikkumattomuus nosti verensokeriarvojani huomattavasti ja kasvatti insuliinintarvettani.

Yritin korjata korkeita verensokeriarvoja lisäämällä käyttämäni perusinsuliinin määrää. Nostin annostusta vuorokauden 22 yksiköstä 32:een (45 %). Silti sokeri oli melkein koko ajan liian korkea, välillä melkein 15 ja ilman muuta havaittavaa syytä kuin liikkumattomuus.

Nostin myös ateriainsuliinin annostusta. Pistän lounaalla normaalisti 0,75 yksikköä insuliinia 10 g hiilihydraatteja kohti. Taukoviikolla pistin 1 yksikön insuliinia 10 g hiilihydraatteja kohti. Lisäsin pikainsuliinin määrää siis 33 %:lla. Tästä huolimatta verensokerini oli iltapäivisin jopa 18 kieppeillä ja olo ihan tööt. Yritin korjata arvoja pistämällä vielä iltapäivällä lounaan jälkeen pikainsuliinia jopa 3 yksikköä, kun huomasin sokerin nouseen liian korkeaksi, mutta sekään ei tuntunut tehoavan. Toisin sanoen pistin aterian yhteydessä kokonaisuudessaan insuliinia 4 yksikön sijasta jopa 7 yksikköä.

Urheilutauko tuskin selittää kokonaan näin hurjaa insuliinintarpeen kasvua tai sitä, ettei insuliini tehonnut. Korkeisiin verensokereihin vaikutti eittämättä myös hormonikierron vaihe, stressitasot ja esimerkiksi kyseisen viikon liian vähäinen uni. Jotain urheiluttomasta viikosta on kuitenkin pääteltävissä.

Urheilu todella tehostaa insuliinin vaikutusta elimistössä. Se myös vähentää lääkityksen tarvetta.

Cyclocrossarin takavaihtaja vaihtoon pyörän mukana

Cyclocrossarini palasi jokin aika sitten huollosta, johon vein sen takavaihtajan irrottua kesken lenkin. Oikeastaan liike oli koonnut minulle kokonaan uuden pyörän. Hyvä niin. Toimenpide vei aikaa yhden viikonlopun verran, eli ajopäiviä ei mennyt hukkaan.

Lauantaina ajoin ensimmäisen lenkin uudella cyclollani, ensimmäistä kertaa sileillä renkailla ja uusilla Laken kengillä. Tuntinopeus kasvoi kolmella kilometrillä tunnissa verrattuna viime viikonlopun nastalenkkeihin.

Kahden ja puolen tunnin reipas lenkki (keskisyke 136) ei vaatinut erityistankkauksia, ässämiksejä kourallinen 50 minuutin välein ja tukeva aamupala kolme tuntia ennen starttia.

Talvikenkien lisäksi ostin sormet hikeennyttävät lobsterit.

Lepopäivän lenkkikaveri

Tänään Matti juoksi kanssani viisi kilometriä. Matti on yhdeksänvuotias labradorinnoutaja, joka jaksaa juosta lyhyitä ja hitaita peruskestävyyslenkkejä. Epäilen tosin, että sille yhteislenkkimme ovat pikemminkin maksimikestävyysharjoittelua, koska se näyttää juoksevan niin lujaa kuin jaksaa. Matilla ei ole diabetesta, joten sen tankkauksista ei tarvitse huolehtia.

Lenkki eteni totutulla kaavalla. Ensimmäisen kaksi ja puoli kilometriä Matti ravasi edelläni yrittäen kiskoa olkaniveleni sijoiltaan. Sitten osat vaihtuvat. Mattia piti vetää perässä loppumatka ja kannustaa kertomalla, että kotona on lihapullia. Lihapullia. Vaikka oikeasti kotona oli vain kalapuikkoja, joita se sai kaksi kappaletta, ennen kuin joutui suihkuun. 

Lontoonrakeet

Ajoin pitkän lenkin ja kävin kiertämässä lentokentän. Tankkasin kourallisen lontoonrakeita 50 minuutin välein. Ei ehkä ravitsemussuositusten mukaista, mutta verensokeri oli lähtiessä 8,5 ja lenkin päätteeksi 8,5 eli varsin hyvä.

Tiet olivat Vantaalla ja Tuusulassa paikoitellen jäässä ja paksun irtohiekan peitossa. Vielä ei voi vaihtaa sileisiin renkaisiin. 

Vaihto juoksusta pyöräilyyn nosti rasvaprosenttia

Aloittaessani juoksun aloin seurata kehon koostumustani. Olen mitannut Omronin laitteella rasvaprosentin, painon, sisäelinrasvan määrän, kalorinkulutuksen, painoindeksin ja lihas- luustoprosentin kahden viikon välein.

Rasvaprosenttini putosi kolmessa vuodessa 29 %:sta 24 %:iin. Kehitys tapahtui tasaisen hitaasti. Laite näytti joka kerta edellisiin mittauksiin verrattuna järkeviä lukuja. Rasvaprosentin muutoksesta huolimatta painoni pysyi koko ajan miltei samana.

Nyt olen ollut kaksi kuukautta juoksutauolla, ja rasvaprosenttini on noussut siihen mistä kolme vuotta sitten aloitin eli 29 %:iin. Liikuntaa olen harrastanut viikossa yhtä paljon kuin ennenkin. Olen mm. pyöräillyt, hiihtänyt ja käynyt kuntosalilla, yhteensä noin 7-9 tuntia viikossa. Aiempaan verrattuna en ole tehnyt kovin raskaita treenejä (MK-VK-treenejä).

Rasvaprosentin nousu on mielenkiintoinen ilmiö. Mietin, olenko syönyt enemmän, vai vaikuttaako diabetes jotenkin rasvan kertymiseen? Ehkä juoksu vain on paljon tehokkaampaa rasvanpolton kannalta kuin pyöräily.

Tankkaus pitkän lenkin aikana

Suunnittelen suorituksen etukäteen, kun lähden pidemmälle juoksulenkille. Säädän verensokerini sellaiselle tasolle, että voin tankata hiilihydraatteja suorituksen aikana. Saan tarvittavan energiamäärän, mutta sokerini ei nouse liian korkeaksi.

Tähtään siihen, että verensokerini laskee 40 – 60 minuutin välein lukemaan 6 -7. Tällöin pystyn tankkaamaan 20 grammaa hiilihydraattia kerralla. Puolimaratonilla riittää yksi tankkaus tunnin kuluttua lähdöstä, maratonilla yritän tankata 40 minuutin välein.

Koska haimani ei tuota insuliinia, käytän ns. perusinsuliinia, joka pitää verensokerini sopivalla tasolla. Tämän lisäksi käytän pikainsuliinia syödessäni hiilihydraatteja. Pikainsuliini estää sen, etteivät hiilihydraatit nosta verensokeria. Terveellä ihmisellä haima tuottaa automaattisesti elimistön kulloinkin vaatiman insuliinimäärän, eikä verensokeri nouse tai laske haitallisesti.

Urheilu voimistaa perusinsuliinin vaikutusta. Pienennän käyttämäni perusinsuliinin määrää 20–35 prosenttia raskaamman treenipäivän ja kisapäivän aamuna. Myös kisaa edeltävänä iltana saatan vähentää hieman perusinsuliinia.  

Lisäksi hormonikierron vaihe vaikuttaa insuliinin tarpeeseeni. Kuukautisten alkaessa elimistöni tarvitsee vähemmän insuliinia kuin myöhemmin kierron aikana. Näin ollen vähennän perusinsuliinin määrää reilummin urheillessani kierron alkupuolella.

Cyclon takavaihtaja putosi kesken lenkin

Eilinen tunnin VK-lenkki päättyi kahta kilometriä ennen kotia siihen, että takapyörä pysähtyi vauhdissa ja kuului hirveä räminä. Uuden pyörän takavaihtaja oli murtunut, pudonnut ja ajautunut pinnojen väliin. 

Aamulla tein reklamaation Velosporttiin, josta pyörä oli ostettu kuukausi sitten. Liikkeen kaveri haki pyörän kotoani arvioitavaksi. Erittäin hyvää palvelua. 

Päällimmäisenä kaikesta jäi helpottunut fiilis siitä, ettei vaihtaja pudonnut puolta kilometria aikaisemmin. Tällöin laskettelin kovaa Käpylän aseman alitse.

Eläintarhan kentän ympäri 30 kertaa

Korvasin tänään juoksun luistelemalla 12 kilometriä. Pakaran rasitusvamma ei suostu häipymään ja estää juoksemisen, joten täytyy keksiä korvaavaa tekemistä. Ihan hyvä PK-treeni, päälle muutama 400 metrin veto ja retkiluistelijan ohitus. Välitankkauksena tikkari. 

Sipoonkorpi 7.2.2015

Muhkuraiset 3 h 39 min

Diabeteksesta huolimatta voi kilpakuntoilla

Ensimmäinen juoksutapahtuma, johon osallistuin, oli Naisten kymppi vuoden 2012 toukokuussa. Houkuttelin tapahtumaan mukaan myös työpaikkani tytöt ja äitini tuli kannustamaan meitä. Siitä lähtien äitini on ollut melkein jokaisessa tapahtumassa mukana, johon olen osallistunut.

Naisten kymppiin lähdin sokeriarvoilla, jotka pyörivät kymmenen kieppeillä. Pelkäsin koko matkan sokerien putoamista ja tankkasin peloissani aivan liikaa hiilihydraatteja. Söin matkan aikana ainakin neljä energiageeliä, eli noin 100 grammaa hiilihydraatteja. Nykyisin en yleensä kympin lenkillä enää tankkaa ollenkaan ja kympin kisassa en koskaan, koska olen oppinut säätämään sokereitani.

Maalissa Paavo Nurmen patsaalla sokeriarvoni olivat yli 20. Kisan jälkeen menin kotiin ja laskin pikainsuliinilla sokereita vähän kerrallaan. Aikaa kymppiin meni noin tunti ja viisi minuuttia, mutta suoritus tuntui hienolta. Nyt vajaat neljä vuotta myöhemmin mietin, että onpas saavutus pystyä juoksemaan noin hitaasti.

Neljä vuotta sitten olin kehnossa kunnossa. Minulla ei ollut hajuakaan siitä, miten millainenkin urheilu ja syketasot vaikuttavat verensokerin käyttäytymiseen. Jälkikäteen tuntuu huvittavalta, että suoritus tuntui niin massiiviselta. Tosiasiassa kymmenen kilometrin kilpailun juokseminen on todella helppo juttu diabeteksesta huolimatta.

Farmariautolla koirapuistoon

Auto kuljetti labradorinnoutajan, minut ja avomieheni koirapuistoon kilometrin matkan yhdeksän vuotta sitten melkein joka ilta. Auto jätettiin puiston oven eteen turhan kävelyn välttämiseksi ja tunnin seisoskelun jälkeen haettiin kotimatkalla kebabit, sillä tulisemmalla kastikkeella. Olin terve, reilu parikymppinen nuori nainen. Olin tyytyväinen elämääni enkä vielä tiennyt, kuinka mahtavaa on urheilla.