Ainoa postaukseni raskaudesta ja ulkonäöstä

Raskaus muutti ulkonäköäni ja osa muutoksista on pysyviä ja osa ohimeneviä. Vielä en tiedä, kumpaan kategoriaan mikin muutoksista kuuluu. Mielestäni nämä kaikki muutokset ovat tervetulleita ja kertovat siitä, että kehoni on kantanut rakkaan lapseni ihmeellisellä tavalla ja olen siitä valtavan onnellinen ja ylpeä. Jos joskus jään tarkkailemaan hieman venynyttä vatsanahkaani, mieleeni läikähtää lämmin muisto raskausajasta ja halaan nyt jo isompaa vauvaani. Tämä on ihan totta.

Itse tykkään kovasti urheilla ja siitä tulee minulle hyvä olo. Urheilin paljon myös koko raskauden ajan mutta kevyesti. En urheile ulkonäköni vuoksi, vaan ainoastaan siksi, että se tuntuu hyvältä, tekee minut energiseksi ja tuo valtavasti iloa. Minulle jäi muutamia kiloja painoa raskaudesta, mutten ole yrittänyt karistaa niitä. Ainoa syy vähentää uutta massaani olisi se, että hiukan kulahtaneet niveleni kestäisivät paremmin ja minulle erittäin rakas juokseminen olisi helpompaa. Pyöräilyssä painolla ei niinkään ole merkitystä ja mahdollista joskus alkavaa triathlonharrastusta ajatellen, ei uinnissakaan. Olen onneton uimari joka tapauksessa. Hyvä puoli tässä on se, että koska pinnalla pysyminen on niin vaikeaa räpiköintiä, jokainen hetki altaassa tekee hyvää sydämelle ja keholle.

Tykkään myös pannukakusta, jäätelöstä, kovakuorisesta vaaleasta leivästä, joka on höttöä sisältä, leipäjuustosta ja hedelmistä, etenkin kaloripitoisista banaaneista. En halua laihduttamisen ajaksi lakata syömästä em. herkkujani. Tosin 1 - tyypin diabetes rajoittaa syömisiä siinä mielessä, että kerralla ei voi syödä paljoa hiilihydraatteja, jos haluaa pitää verensokeritasapainon hyvänä. Onneksi tämänkin voi kiertää niin, että syö hiilaripitoisia herkkuja useammalla aterialla eikä kerralla.

Minusta kenenkään ei tarvitse yrittää väkisin urheilla. Itse en jumppaa muksuni kanssa kotosalla, koska en tykkää sellaisesta. Tosin silloin kun vauva oli pienempi, nukutin häntä parvekkeella ja heijatessani vaunua tein aikani kuluksi kyykkyjä. Ei tullut aika pitkäksi. Nyt hänen ollessa hieman isompi, on siistiä lähteä yhdessä juoksemaan tai pyöräilemään ja katselemaan lähimaisemia. Ulkona näkee aina kaikkea lapselle ja erityisesti aikuiselle mielenkiintoista. Olen ihan uudella tavalla alkanut perhevapaallani liikkuessa luonnossa tarkkailemaan lintuja, yritän tunnistaa niitä ja katselen kasveja. Tänään tutkin pihalla vauvan kanssa ruttojuurta ja yritin varmistua siitä, että se on todella ruttojuuri, eikä raparperi.

Raskauden jälkeen olisi varmasti hyvä kiinnittää oman olon, ei ulkonäön, vuoksi huomiota siihen, että vatsalihasten kunto palautuisi ennalleen ja ainakin pieneen liikuntaan kannustaisin kaikkia lämpimästi. Vaunukävely ei itselleni olisi mitenkään riittänyt palauttamaan energioitani normalitilaan ja parempaan kuntoon liittyvää hyvää oloani takaisin. Ainakin minä tarvitsin hikoilua. Energisyyteen ja hyväkuntoisuuteen olisi toki riittänyt pienempikin liikunta kuin puolimaratonien juokseminen, mutta pitkäkestoiset lajit ja niihin treenaaminen useamman kerran viikossa ovat minun juttuni. 

Toisille raskaudesta jää enemmän kiloja ja toisille vähemmän, toisen keho palautuu helposti ja toisen ei. Toivoisin, että kaikki äidit voisivat olla hirmu ylpeitä itsestään, eivätkä kärsisi raskauden tuomista fyysisistä muutoksista. Jumppaaminen ja liikunta on varmasti kaikille hyvästä, mutta toivoisin, että äidit säästyisivät hiukan enemmän ulkonäköpaineilta. Tietysti tämä on samanlainen toive kuin rauha maailmaan, mutta toivon silti. Ihmisen ja naisen keho on käsittämättömän hieno, kun pystyy kantamaan aika isoakin nyyttiä vatsamakkaroiden alla ja turvaamaan tälle hyvän kodin tähän maailmaan syntymiseen saakka ja läheisyyttä ja sylin syntymisen jälkeen. Sitä on ihan pakko arvostaa isosti.

Ensimmäiset äitienpäiväkukkani