perjantai 29. heinäkuuta 2016

Leijonajahti maantiepyörällä

Maantiepyöräilimme porukalla jahtaamaan muurahaisleijonia Kasavuoren muinaishaudalle. En ollut koko kesänä ajanut maantiepyörällä, joten nyt oli viimeinen hetki, kun mielin heinäkuun aikana sillä vielä ajaa. Cyclocrossari ja perävaunu ovat vieneet maantiepyörältäni tilaa. Mutta sitten niihin muurahaisleijoniin.

Muurahaisleijonat ovat muurahaiskorennon toukkia, jotka kaivavat hiekkaan pyyntikuopan, jonka pohjalla ne odottavat kuoppaan putoavaa muurahaista. Wikipedia tiesi kertoa, että leijonilla on näyttävät leuat, joilla ne pitelevät saalistaan paikoillaan imeässään sen kuiviin. Ihme, että kuvauksen jälkeen uskalsin edes lähteä muurahaisleijonajahtiin. Miltäköhän ne näyttäisivät livenä?

Ajoimme Porvoon suuntaan ja Kasavuorta kohti reilun tunnin ja perillä lukitsimme pyörät puun ympärille halaamaan toisiaan. Verensokeri näytti kuutta ja popsin kourallisen karpaloita, jonka jälkeen lähdimme kiipeämään Kasavuorelle. Syke näytti kavutessa yli 120. Olinkohan niin jännittynyt siitä, että näkisin ehkä elämäni ensimmäiset muurahaisleijonat?

Kasavuoren seinämää

Löysimme vuoren huipulta viikinkien muinaishaudan, eli kasan kiviä. Vielä 1990- luvulla viikinkien kasalle pystyttämästä opastinkyltistä selvisi, että kyse on muinaishaudasta, mutta 20 vuodessa kyltti oli haalistunut tunnistamattomaksi. Muurahaisleijonia ei näkynyt missään. 

Garminin takana viikinkihauta
 Lähdimme etsimään kuoppia ympäristöstä ja lopulta niitä löytyi. Maassa näkyi pehmeässä multahiekkakohdassa pyöreä pieni kuoppa josta pöllähti välillä. Leijona ilmeisesti paransi kuoppaansa tai pölläytti hiekkaa, jotta pudonnut muurahainen ei pääsisi kiipeämään enää takaisin. Yhden kuopan pohjalta myös pilkisti jotain, ilmeisti muurahaisleijonan leuat? Leuat kuitenkin katosivat, kun tömistelimme paikalla. Käytetyissä kuopissa makaavat muurahaisvainaat sen sijaan eivät kadonneet enää minnekään.

Leijonan kaivama ansakuoppa
Otin muutamia kuvia ja laskeuduimme takaisin pyörille. Ajoimme N'Avetalle toteamaaan, että se on kiinni ja sieltä sotkimme Siwaan hakemaan eväitä. Rahkapurkki ja Kismetti pitivät energiat ja sokerit sopivalla tasolla kotimatkan. Pyöräilyajaksi tuli kaks ja puoli tuntia.

Vähähiilarinen lähiruoka

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti