Epäonnistuneen juoksupitkiksen jälkeen lähdin kokeilemaan kestävyyskuntoa fillarilla. Alunperin ajatus oli ajaa 40-50 kilometriä, mutta viidenkympin jälkeen alkoi tuntua siltä, että pyöreä satanen näyttäisi kivemmalta Garminin ruudussa.
Ajoin Helsingissä, Vantaalla ja Tuusulassa, hiekkaa sekä asfalttia. Sykkeet pysyivät fillarilla helposti 115 - 130 välillä, lopussa alkoi nousta myös yli 140:n. Hyvää pintakaasukestävyystreeniä. Kävin Tuusulan rantareitillä ja vihdoin myös lottamuseon kahvilassa, jonne olen pitkään haaveillut meneväni. Missasin lounaan, mutta croisantti ja munkki sopivat hyvin pitämään verensokerit tasaisina erittäin pitkäkestoisen urheilun aikana.
 |
| Lottamuseo |
Perusinsuliinimäärän pidin tavallisena, enkä laskenut sitä, joten liikunta laski reippaasti sokereita. Mittari näytti joka pysähdyksellä 5 - 6 mmol/L ja sain tankattua riittävästi energiaa. Parhaiten toimii tämä systeemi, etten tee perusinsuliinimäärälle mitään, annan liikunnan laskea verensokeria ja tankkaan hiilareita vähintään kerran tunnissa.
 |
| Kesän kaunein peltoreitti jossain Tuusulasta tullessa |
Haltialan kohdalla satasesta puuttui vielä viitisentoista kilometriä. Tankkasin lenkin viimeisen evään, eli marspatukan (harmitellen suuresti, kun jouduin syömään kinuskista suklaata) ja lähdin Pikkukoskelle kiertelemään metsäreittejä saadakseni satasen täyteen.
Satanen tuli täyteen ajassa 5 tuntia 20 minuuttia, ja tämä oli muuten elämäni pitkäkestoisin vaan ei pisin pyöräretki. Tankkaukset menivät kohdilleen, jatkaakin olisi jaksanut, eikä istuinkyhmyn rasitusvamma ärsyyntynyt pyöräilystä. Peruskestävyyskunto tuntuu olevan kohdillaan ja Garminkin kesti loppuun asti. Mahtava tapa viettää kesäpäivä :)
Wau, hyvältä kuulostaa! Lottamuseo näyttää kovin viehättävältä, olisipas kiva poiketa siellä joskus. En ole tainnut moisen paikan olemassaolosta tietää aiemmin.
VastaaPoistaJoo, kivaa seutua muutenkin! Leivonnaiset näyttivät hyviltä, joten jäi testattavaa seuraavaankin kertaan :)
Poista