Sähelsin sen verran, että lämmittelyt jäivät (taas) puutteellisiksi. Varttia ennen kisan alkua olin vielä vessajonossa ja huomasin, että Libre oli pudonnut taskustani jonnekin. Kävi mielessä, että joutuisin ensimmäistä kertaa kisaamaan pidemmän matkan ilman sokerimittaria, mutta olisi sekin onnistunut. Mittari kuitenkin löytyi auton lattialta ja pääsin 10 minuuttia ennen lähtöä lämmittelemään.
Lähdin hieman päälle 4:30 vauhdilla, eli tavoiteaikaa selvästi lujempaa. Muutaman kilometrin jälkeen joitain selkiä meni jo ohi, väsytti. En kuitenkaan miettinyt väsymystä sen enempää, vaan jatkoin reipasta vauhtia. Kymppi meni 47 minuuttiin. Missään vaiheessa ei tuntunut silti kulkevan, vaan oli väkinäistä.
Suurin piirtein 12 kilometrin kohdalla ohitin siihen asti vahvalta näyttäneen juoksijan ja samaan aikaan joku meni minun ohitseni. Se oli ratkaiseva hetki, koska lähdin kilpasille ja jätin ohitetun ja ohittajan taakseni ja huomasin, että jaksankin vielä pitää vauhtia yllä, vaikka kurjalta tuntuu. Kello näytti keskimäärin 4:45 tienoille sijoittuvaa loppuaikaa.
Jossain 15 kilometrin paikkeilla kaverini selkä ilmestyi näkyviin pitkällä suoralla. Lopulta ohitin hänet 16 kilometrin kohdalla ja nappasin häneltä auton avaimet mukaani. Taivasteltiin heti, että on raskasta ja pistää. Pian 17 kilometrin kohdalla helpotti, koska 4 kilometria jaksaa aina. Pahimmillaankin siihen menee 20 minuuttia. Toiseksi viimeisellä kilometrillä vauhti putosi 5:12sta , mutta viimeisen kilometrin kiritin 4:30 aikaan. Loppuaika oli tavoitteen mukainen: 1:40. Jotenkin huvittavaa, koska 2-3 minuuttia nopeampi aika vaatisi 2 treenikertaa lisää viikossa. Taidan jatkaa sarjassa maksimiaika minimitreenillä. Ehkä syksyksi voisi yrittää treenata hieman enemmän.
