Viikoloppuna 30 km juoksukärryillä - juoksuviikko 24

Viime vikonlopulle jäi paukkuja ja paineita treenata normaalia enemmän, kun olin juossut viikolla vain vitosen. Lauantaina juoksin kärryjen kanssa 1:30 h  ja suurimmaksi osaksi VK-vauhtia. Kohtasin matkalla pari kertaa kaatosateen, sopivasti kuperan sillan päältä valui pieniä laineita alaspäin. Matkustajan sukat kastuivat avatessani kärryn kannen kesken matkan, ja kannen tarra ei meinannut pysyä vettyneenä kiinni. Onneksi oli lämmintä ja jopa kesäistä, vaikka on Suomen kesäkuu.

Välitsekkaus, taso kohdillaan.

Sunnuntaina ahnehdin lisää ja hölkkäsin kahden tunnin PK:n ja taas juoksukärryjen kanssa. Ensimmäistä kertaa raskauden jälkeen tuntui siltä, että jaloissa on voimaa ja kulkee vaivatta, vaikka edellisenä päivänä olin juossut kunnon veekoon alle. Oli oikein juoksua eikä lenkkeilyä (, joka sekin on hienoa). Tavoitteeni oli juosta 16 kilometriä tai 2 tuntia, jotka molemmat tulivat lopulta samaan aikaan täyteen. Se on kärryjen kanssa ja osin pehmeällä alustalla oikein sopiva tahti.

Tankkaus kohdillaan

Juoksin viikonlopun kahden lenkin aikana yhteensä huimat 30 kilometriä ja koko matkan kärryjä työntäen! Myös blogin idea kirkastui taas; Blogi on paikka, jossa saa hehkuttaa ja jos oikein hyvin käy, jopa vuorovaikutteisesti :) Oikein hyvää juhannusta kaikille!

Kesäinen kuva viime viikolta

Pyöräillen Palmenille - perusinsuliini pienemmäksi

Viikko sitten lauantaina juostiin kova kymppi (alle 50 min), joten sunnuntaina lähdimme rullailemaan fillareilla kevyesti pohjoiseen, vaihtelua juoksulle. Haaveeni oli käydä Palmenin kaupassa, jonka olen ohittanut monta kertaa maantielenkillä. Aamulla klo 8 verensokeri oli 5,8 mmol/L ja söin 10 grammaa hiilareita rahkan muodossa ja 5 g ruisleipänä. Yllättäen sokeri nousi lähtöön, klo 11 mennessä lukemaan 10,3 mmol/L, joten en tankannut enempää.

Pudotin kokeeksi perusinsuliinia jo lauantaina illalla ja lisäksi sunnuntaina aamulla liikkumattoman päivän 8 yksiköstä 6 yksikköön. Näin siksi, että jos pyöräilen pari tuntia, minun ei energiantarpeen vuoksi tarvitsisi paljon tankata, eikä sokerin tarvitse juurikaan laskea (, mikä on edellytys, jotta voin tankata). Perusmäärällä liikunta laskee sokeria siten, että PK-harjoituksen aikana tankkaan 25 g hiilareita puolessa tunnissa pitääkseni sokerin tasaisena. Nytkin ajatus oli pitää sokeri 7 - 8 mmol/L koko lenkin ajan.

Pysähdyimme puolentoista tunnin ajon jälkeen Palmenin kaupalla. Harmiksemme kauppa olikin sunnuntaina kiinni, joten täytyy mennä uudestaan jonain toisena päivänä. Tauolla sokeri oli 7,5, eli perusinsuliinin vähentäminen oli kuin olikin vaikuttanut niin, ettei sokeri ollut merkittävästi laskenut 1,5 tunnin ajon aikana.

Tässä se sympaattinen kyläkauppa on ja vieläkään en päässyt sisälle asti.

Palmenilta ajoimme Kuusijärvelle kahville ja jäätelölle. Sokeri näytti 6,5 mmol/L ja söin jäätelön, 30 g hiilareita. Ajattelin, että sokeri pysyisi näin tasaisena kotiin asti, mutta  kotona lukema olikin yllättäen 11 mmol/L. Liikunta ei tavalliseen tapaan laskenut verensokeria, ilmeisesti perusinsuliinin pudotus vaikutti hieman määräänsä enemmän. 

Tämä mustikkajäätelö tuli syödyksi jo viime viikonloppuna.

Missä muruseni on? - kyselee varpunen syödessäni jäätelön vohvelia.

Vahingossa VK 15 km

Eilen piti juosta keskipitkä peekoolenkki, mutta kaasujalka karkasi pois pintakaasulta. Ensisijaisesti tämä johtui siitä, että olin sopinut treffit lenkkikaverin kanssa ja oli 22 minuuttia aikaa ehtiä juosten treffauspaikkalle. Ehdin ajoissa ja juostuani 4,5 km veekoota, en enää viitsinyt himmailla, vaan myös loppulenkki meni veekoona.

Toissijaisesti vauhti karkasi käsistä siksi, että sykevyöstä oli patteri loppu. Itse vyökin on vuoden käytön jälkeen repaleinen. Olen kuitenkin venyttänyt uuden ostamista, kun harkitsen samalla koko laitteen vaihtoa. Tosin hyvää kyseisessä vyössä on se, että se mittaa sykkeen lisäksi mm. myös kadenssin, mitä muut merkit eivät tietääkseni tee (?). Hiukan houkuttelisi myös sellaisen kellon hankkiminen, joka mittaa sykkeen suoraan ranteesta.

Kolmanneksi vauhti karkasi käsistä siksi, että lenkkikaveri on kovempikuntoinen kuin minä. Pystymme juoksemaan pitkiä PK-lenkkejä hyvin yhdessä, mutta minun VK-vauhtini pysyvät edelleen hänen PK-alueellaan, joten VKta emme pysty yhdessä treenaamaan. Vanhan kieltenopettajani mukaan oppiakseen pitää hakeutua itseään osaavampaan (kovakuntoisempaan?) seuraan. Päteeköhän juoksussakin sama sääntö? Varmasti, kunhan viikon neljästä lenkistä kolme pysyy peekoona.

Vuoden vanha sykevyö, taustalla kesäisiä orvokkeja :)

Juoksua ja pyöräilyä - ei mikään klikkiotsikko- juoksuviikko 22

Maanantaisena kurakelipäivänä minua miellyttää muisto ihanasta viikonlopusta. Juoksimme lauantaina kärryjen kanssa luontopitkiksen 15 kilometriä (1 h 40 minuuttia). Jalat tuntuivat väsyneiltä, mutta juoksu kulki silti ihan hyvin. Olenkin urheillut parina viime viikkona melko paljon. Uudet kompressiotrikoot ovat vissiin tuoneet lisää puhtia treenaamiseen. Uhosin jopa matkalla miehelleni, tai siis miehelleni matkalla, että saatanpa juosta Midnight Runin kesän lopuksi alle 45 minuutin. Hassua, kun viimeksi juoksin kympin hieman alle 45 minuutin, tulos harmitti minua! Nyt joutuisin pois perheenäidin peruskuntovyöhykkeeltä kiristääkseni noihin vauhteihin. Kumma miten paljon parin kolmen minuutin eteen joutuu näkemään vaivaa, mutta voisihan sitä kokeilla. Myös leuanvetotavoitteeni etenee hyvin. Olen joka viikko hypellyt monta kertaa tangon kanssa ja simuloinut leuanvetoa :)

Joku komistus räpläämässä kännykkää

Sunnuntaina ajoimme cyclocrossareilla Vantaanjoen varrella puolitoista tuntia ja välissä pidimme pidemmän tauon ja evästelimme. Pari siirappista ruisleipää ja ruokalusikallinen makeaa piirakkaa nostivat sokerin tunnissa lukemaan 15 mmol/L (!). Nousu oli yllättävän suuri (tarkistusmitattu), mutta niin oli pudotuskin. Verensokeri laski 50 minuutin VK-pyöräilyn aikana yli kymmenen pykälää, eli lukemaan 4,5 mmol/L (, ja mieheni kertoi meidän myös rikkoneen yhden hänen oman Stravan segmenttiennätyksensä matkalla). Taas oli pakko tarkistusmitata. Liikunta todella tehostaa insuliinin vaikutusta ja sillä on positiivinen vaikutus sokeritasapainoon. 

Silta Vantaanjoella

Kiiretreeni

Jotain tartti tehdä, mutta iltapuuhat ja nukkumaanmenoaika painoivat työpäivän jälkeen päälle. Puin uudet ja ensimmäiset kevyehköt kompressiotrikooni paviaanipöksyjeni päälle ja ajoin cyclocrossarilla Herttoniemen portaille. Matkaa kertyi seitsemän kilometria ja perillä oli sopivasti hieman hiki.

Matkalla oli lehmiä

Näillä lehmillä ei ollut kiire mihinkään.

Kipusin pariin kertaan kävellen nuo noin 180 porrasta ylös alas. Noin siksi, että sekosin molempina kertoina laskuista enkä ole ihan varma, oliko niitä 180,181 vai joku muu lukumäärä.  Kävelyn jälkeen juoksin portaita lyhyitä pätkiä ylös alas joka askelmalle säntillisesti tikittäen. Herttoniemen portaiden väli on alapäässä pienempi kuin keskivaiheilla, joten alempana on helpompi harjoitella. En jaksanut kikkailla tai tavoitella mitään, vain ravasin ylös alas. Maisemat ja ympäristö olivat upeat.

Treenaamassa oli myös joku sekalainen seurakunta lapsia ja aikuisia, takeista päätellen ehkä taekwondoseura. Seuraavalla kerralla kokeilen heiltä lunttaamaani sivuhyppelyä. Hypätään joka toiselle portaalle yhdellä jalalla rintamalinja sivuttain kivuten.

Jatkoin porrastreeniäni parinkymmenen minuutin ajan lähes putkeen ja jalat alkoivat täristä. Aina sama virsi: lihaskuntoa täytyisi treenata enemmän, mutta kun sitten jää vähemmän aikaa itse juoksuun ym. kootut selitykset. Lopuksi cyclocrossarilla  takaisin kotiin. Koko homma paketissa tunnissa ja tyytyväinen mieli.

Magnolia kukki vielä viime viikolla

Reitti 2000

Olimme pyörätreffeillä mieheni kanssa viime viikonloppuna. Molemmilla cyclocrossarit alla ja aurinko paistoi täyttä päätä. Ajoimme ensin Vantaanjoen varteen ja siellä lähdimme seuraamaan jokea. Ennen Haltialaa ohitimme puskamuodostelman, jossa satakieli on laulanut koko kevään. Satakielet ovat siitä kummallisia, että alkukesän tukutettuaan ja lirkuteltuaan ne vaikenevat tyystin.

Heti lenkin alkuun kävi selväksi, että sileät renkaat eivät pidä kunnolla hiekkatiellä kovemmassa vauhdissa, varsinkaan santaisemmissa kohdissa. Ajan yleensä peräkärryn kanssa, jolloin vauhti on noin 5 km tunnissa hitaampi ja tätä ongelmaa ei ole. Seuraavalla kerralla kerralla crossirengas ainakin eteen.

Kahvipaikka, jossa munkit ovat liian tuoreita

Haltialan jälkeen jatkoimme peltojen ja metsikköjen läpi Pitkäkoskelle munkkikahville. Sokeri oli kuuden pintaan, joten sopiva hetki pysähtyä. Munkit tulivat suoraan padasta, joten sormia sai varoa, samoin suuta. Arvelin 3/4 munkin riittävän pitämään verensokerin tunnin ja vartin riittävän korkealla ja niin se pitikin. Tähän tarkoitukseen rasva yhdistettynä hiilareihin toimii mainiosti. Muina eväinä meni iso voileipä, kourallinen taateleita ja pari kourallista sokeroituja karpaloita sekä kahvi. Olisikohan tehnyt hiilareissa jotain välillä 100 g - 200 g. Pyöräilyssä on se(kin) hienous, että voi syödä kuinka paljon tahansa, ilman että vatsassa hölskyy. Tämä helpottaa 1-tyypin diabeeteksen vaatimaa tankkausta.

Munkki yrittää haukata toista munkkia

Ajoimme lopulta reitti 2000 pitkin Serenaan asti. Kotiin ajoimme kelvejä pitkin Espoon kautta, ja ajoajaksi tuli päälle 3 tuntia. Muuten PK-lenkkiä, mutta mäet vetivät VK:n puolelle enkä siltikään päässyt kaikkia ajaen ylös.