maanantai 26. maaliskuuta 2018

600 matkaa juoksupyöräkärryllä


 

Hankimme juoksupyöräkärryn keväällä 2016 ja se on ollut siitä lähtien lähes päivittäisessä käytössä. Olemme käyttäneet kärryä työmatkapyöräilyssä, työmatkajuoksussa, juoksulenkeillä, pyöräillessä ja myös tavallisena lastenvaununa. Normi lastenvaunuja tarvitsimme vain vauva-ajan, kun vauva nukkui vaunuissa parvekkeella, siihen juoksukärryt eivät taivu. Juoksukärryissä ei voi kunnolla nukkua, koska istuvassa asennossa pienempi vauva ja taapero menee lysyyn, mitä tuskailimme ainakin vuoden. Lisäosalla pieni ihan vauva pysyy vaaka-asennossa, mutta on aika suojaton. Vauva -ajan lenkit olivatkin uniaikoihin aikamoista stressaamista ja asennon korjailua yhtenään. 

Lenkkeilemme edelleen kärryjen avulla silloin tällöin perheenä yhdessä. Ennen juoksimme kimpassa enemmänkin. Yli kaksivuotiaalla on kuitenkin jo muutakin tekemistä kuin maisemien ihailu lyhyinä arki-iltoinan kärryissä, joten usein en raaski ottaa lasta mukaan. Viikonloppuisin juoksen jonkun verran kärryjen kanssa ja työmatkoja keskimäärin ehkä kerran viikossa edestakas. Mieheni puolestaan kuljettaa pyörän perässä kärryä useamman kerran viikossa työmatkoillaan.

Kärry mahdollistaa liikkumisen ja urheilun yhdistämisen arkipuuhiin silloinkin kun on tilapäisesti ainoa aikuinen talossa. Viikonloppuna juoksin toimistolle hakemaan tavaroitani, yhteensä puolentoista tunnin PK-lenkki. Takaisin tullessa poikkesin kauppaan ja kauppakassillisen verran mahtui tavaraa kärryjen takapussiin. Tulppaanit vaunun päälle. Toki tavallisiin vaunuihimme menee kaksi raskasta kassillista tavaraa (akselit nitkuen), mutta usein yksi riittää.

Kuvan tulppaanit eivät liity tekstiin, vaan ovat viimevuotisia. Eh?


Pienillä pyörillä vaunut toimivat myös kaupunkikäytössä, mutta eivät sohjosäällä. Juoksupyörällä sen sijaan pääsee lähes mistä vaan maastosta. Tänään toli kuitenkin ihan ensimmäinen kerta rantapolulla kahteen vuoteen, kun vaunulla ei päässyt jäätyneestä ja sulaneesta syvästä ja raskaasta sohjolammikosta yli, vaan jouduin kiertämään alueen.

Thulen kärry on ollut meille ihan kauhean hyvä ostos. Se on ollut todella kevyesti rullaava ja on tähän asti kestänyt kuomun rispaantumista laskematta hyvin huolimatta siitä, että sitä on käytetty arviolta 600 kertaa. Eikä tässä ole kyse siitä, että on ihmisillä on usein mieltymys kehua omia ostoksiaan, sillä meille kärry on ollut todella toimiva. Ehkä joku toinenkin kärry olisi ollut ihan yhtä hyvä tai jopa parempi. Joka tapauksessa olemme kärryn avulla päässeet liikkumaan viimeisen kahden vuoden avulla todella paljon.



lauantai 24. maaliskuuta 2018

Kahden kuukauden tauon jälkeen



Blogi jäi muutamaksi kuukaudeksi alkuvuodesta tauolle, kuten urheilutkin. Ensimmäinen kerta, kun aika ei ole riittänyt urheiluun. Maaliskuun puolella olen päässyt palaamaan treenien pariin ja ehdin käydä jäälläkin juoksemassa muutaman kerran.

Hiihtämässä olen käynyt viitisen kertaa.  Ensimmäinen kerta meni ihan tolkuttoman hitaasti, mutta hauskaa oli. Nopein kilometri talven ekalla hiihtoreissulla oli viimeinen kilometri kun juoksin rautatieasemalta kotiin. Monot jalassa, sukset ja sauvat käsissä. Eli hiihtotekniikassa on tosiaankin hiomista. Viimeisimmällä hiihtoreissulla kilometriajat pysyivät välillä jo alle 6 minuutissa eikä mennyt ihan heti veekooksi.

Perusjuoksukunto ei ole tauosta pahemmin kärsinyt. Ihan hyvin edelleen kulkee. Sen sijaan toissaviikonlopun nopeampi veekoo näytti tauon vaikutukset, terä on täysin poissa. Alle kutosen kilsat olivat todella työn ja tuskan takana. Viime viikonloppuna 8 kilometrin veekoo meni hieman paremmin ja huomenna toivottavasti siedettävästi myös. Tästä se taas lähtee. Haaveena puolikas alle 1:40 tulevan kesän kuluessa.