Leuanvetotanko - juoksuviikko 12

Juoksusta taitaa tulla tänä talvena kokonaisuudessaan yli 3 kuukauden tauko. Kylki antoi periksi kahdeksan viikon yskimisen jälkeen ja revähti (?) Ei kuitenkaan murtunut, kuten joskus kymmenen vuotta sitten, kun viimeksi oli kunnon yskä.

Viikonloppuna ajelin varovaisesti cyclocrossarilla juoksuvauhtia parisen tuntia, huoltojoukkona.Taitaa olla aika vaihtaa blogin nimeksi popkornilla sohvamaratonille, jos ei kohta päästä juoksuhommiin. 

Kävimme myös ostamassa vihdoin leuanvetotangon kotiin. Kiinteää kiinnityspaikkaa ei ole, joten hankinta on mallia karmeihin ripustettava. Ideana on se, että kehon paino painaa häkkyrän molemmilta puolilta seinää vasten, eikä tanko riipu vain karmien varassa. Hieman epävarmalta hökötys vaikuttaa, mutta ainakin vielä karmit ovat paikoillaan eivätkä roikkuessa pahemmin nitise. Tavoite voisi  aluksi olla yksi puhdas veto, viisi puhdasta vetoa, sanotaan vaikkapa 30.6. mennessä.

GoExpo 2017 täytti tehtävänsä

Messuille piti päästä siitä huolimatta, että olin viikonloppuna vielä aika toipilas. Onhan Go Expo kaiketi ainoa tämäntyyppinen tapahtuma Suomessa, johon on koottu yhteen eri lajien, urheilupalvelujen ja tuotteiden edustajia ja jossa pääsee hypistelemään tavaroita, joita ei kivijalkakaupoissa välttämättä pääse.

Pinkki

Kävimme katselemassa maantiepyöriä, pyöräilyvälineitä, ja mies löysi kaipaamansa minipumpun maantiepyörälenkkejä varten. Minä löysin kompressiotyyppisen juoksu/pyöräilypaidan, joka näytti taskupeilistä katsoen hyvältä, eikä puristanut yhtään pahasti, kuten puristavat vaatteet yleensä. Täytyykin kokeilla vielä ison peilin edessä ennen ensipesua. Lisäksi ostin vyölaukun, jossa pidän sokerinmittausvälineita ja geelejä urheillessa. Kokeilin myös vieraanmerkkisiä lenkkareita, joissa oli kapeampi lesti kuin saman valmistajan aikaisemmissa malleissa (?). Kengät tuntuivat messukeskuksen käytävällä niin lennokkailta, että koko koko juoksuharrastukseni kestänyt adidasputki saattaa katketa.

Nämä tuntuivat lennokkailta ja ehkä riittävän kapeilta.

Sen minkä rahassa menetimme säästimme siinä, kun syötimme perheen pienimmän lapsen tuote-esittelijöiden kojuissa. Rahkavalmistetta sai hakea niin monta kertaa kuin kehtasi (vaihdoimme vuoroa välillä). Myös hapankorppuja sekä hyvää juustoa piisasi. Itse mussutin proteiinipatukkakojut läpi ja totesin, että vuodessa tuotekehitys ei ole onnistunut parantamaan tuotteiden makua saati koostumusta. Rahkaa ja banaania tämäkin vuosi.

Tämä tapahtuma kiinnostaisi.

Kahvilapysähdyksellä maistoin smoothie bowlia, joka taitaa olla joku hittituote, koska niitä näkee Facebookin seinällä (?). Se oli todella hyvää, vaikka kuuden euron kippo näytti aluksi vaatimattomalta. Edes liiasta makeudesta ei tule moitteita. Seuralaiselle kelpasi aina muodikas keskiolut.

Makuaan vaisumman näköinen smoothie bowl ja junttikalja

Tässä kojulla osallistuimme juoksuvalmennuksen arvontaan.

Lopuksi osallistuimme  kahteen arvontaan. Toisessa oli palkintona juoksuvalmennus ja toisessa sähköavusteinen läskipyörä. Nyt makoilemme sohvalla odottaen ilmoitusta voitosta.

Kotona on sattumalta samanlainen pehmokoira, joten selitä siinä sitten, miksi tämä jäi messuille meidän lähtiessä.

Näillä lähtee? - juoksuviikko 11

Seitsemän viikon maratonköhiminen yltyi loppuviikosta ja oli luovutettava ja haettava antibiootit nimeltä mainitsemattomalta lääkäriasemalta. Yskän syyksi paljastui sitkeä ja yskää ja hammassärkyä lukuun ottamatta oireeton poskiontelontulehdus.

Vaikuttaa alun perusteella hienolta kirjalta, joka on klassikkomaisesti kirjoitettu.

Resepti kourassa odottelin kotona vielä päivän käännettä. Söin marjoja, join inkiväärihunajateetä, haistelin valkosipulia ja huuhdoin nenääni nenänorsulla tiedostaen, että tässä vaiheessa pitkittynyttä flunssaa niistä ei olisi juurikaan hyötyä. Sen sijaan poskionteloa ja hammasta alkoi särkeä, joten aloitin lääkekuurin ja hiivalääkityksen lievittämään sen haittoja. Täytyy olla hieman normaalia tarkempi infektioiden kanssa, kun on 1-tyypin diabetes.

Tarkoitus oli osallistua keväällä puolimaratonille, mutta täytyy uusia suunnitelmat. Spring Marathon ja City Run tulevat molemmat liian aikaisin, pitäisi saada pari kuukautta juoksua alle ennen kisaa. Ja näin pitkän köhän jälkeen täytyy pitää jokunen viikko taukoakin, jotta elimistö palautuu. Käytännössä seuraava kisavaihtoehto on siis Helsinki Half Marathon.

Urheilun sijaistustoimintaa. Tein kakun, vaikka ajankohtaisempaa olisi tehdä kakkoja.

Juoksu-unelmia maaliskuun auringossa

On ollut juoksemisen sijasta aikaa unelmoida. Lapsen päiväkodin aloitus on johtanut itselläkin pitkittyneeseen tautikierteeseen ja katkaissut harrastukseni lähes kokonaan. Tällä kertaa RS-virus yskittää kohta kuudetta viikkoa, koko talvena telakkaa takana 2-3 kuukautta. Peruskuntokausi on ollut siis varsin rikkinäinen. Näinä hetkinä unelmat ja ensi kertaa paistava kevätaurinko auttavat eteenpäin, eikä tule surkuteltua flunssien aiheuttamaa taukoa.

Mistä sitten unelmoin? Siitä hetkestä, kun maalisuoralla löytyy jostain energiaa kiihdyttää täyteen vauhtiin ja takana on päälle 42 kilometriä juoksua sekä valtava tunneskaala poukkoilevine ajatuksineen: "Pystyn tähän, en pysty, pysynkö aikataulussa, en pysy, pysyn sittenkin, nyt vauhti on pudonnut liikaa, sainpas kiihdytettyä takaisin".

Maraton on niin pitkä matka, että jossain vaiheessa ajatukset loppuvat ja seuraa keskittyminen vain siihen, miltä ylämäki tuntuu jaloissa ja keuhkoissa, miltä kylmä hiki tuntuu paljaiden käsivarsien pinnalla. Pitkien matkojen juokseminen muistuttaa tietoista läsnäoloa, sen ja vain sen tunnustelemista ja tuntemista, miltä kehossa tuntuu ja auttaa hylkäämään hetkeksi jatkuvan aktiivisen ajattelun ja suunnittelun. Kummallista kyllä tila on rento ja hyväksyvä, vaikka fyysiset tuntemukset ovat usein hyvin raskaita, epämieluisiakin.

Unelmoin siitä hetkestä maalisuoralla, jonka olen onnistunut kokemaan oikeastaan vain kerran. Vain kerran juoksu on mennyt niin nappiin, että kunto ja loppuaika 42 kilometrin jälkeen ovat vastanneet toisiaan, eikä verensokerin heittely ole haitannut taivalta. Tämä onnistumisen kokemus, mielen ja fyysiikan voittaminen, ilo ja ylpeys oli niin valtava elämys, että vain kerrankin sen koettuani palaan siihen usein. Se kantaa juoksuharrastusta taukojenkin aikana ja tuo voimaa elämään muutenkin.

Mikään tekeminen ei ole tärkeää, paitsi puutarhanhoito ja juokseminen. Eikä nekään kovin tärkeitä.

Maraton loppuvuodesta? - Juoksuviikko 9

Aloin tauon jälkeen taas suunnitella puolimaratoneja ja päätin lähitulevaisuudessa tilata jatkoa katkenneelle juoksuohjelmalleni. Johtuukohan kevätauringosta ja päivän pitenemisestä, kun juoksua kehtaa taas pohtia? Täydelle matkalle ei paukut keväällä riitä, mutta ehkä syksyllä. Maratonhan on tunnetusti kivaa, JOS on valmistautunut hyvin. Tämä talvi on mennyt tosi katkonaisesti sairastellessa, mutta nyt tuntuu pitkästä aikaa siltä, että tässä juostaan kovaa kevättä kohti.

Vuotava putki on kasvattanut jääpuun

Juoksin tällä viikolla pitkästä aikaa kolme kertaa, jee, ja tein yhden VK-treenin monen viikon tauon jälkeen. Kävin kirmaamassa erilaisia intervalleja ja tein mäkivetoja Isoisän sillalla. Tauko näkyi datassa, sillä syke nousi 5:30 vauhdissa selvästi yli 160 ja tunnin treenin keskisykkeeksi tuli 151. Garmin kertoi palautumisajaksi huimat 40 tuntia, mikä taitaa olla samaa luokkaa puolimaratonin palautumisajan kanssa. Tiedä mihin kaavaan arviot perustuvat, muttei tullut mieleenkään tehdä sunnuntaina mitään ja päätin viikon lepopäivään.

Mustikkamaa beach