lauantai 31. joulukuuta 2016

Vuosi 2016 - Paluu juoksukuntoon raskauden jälkeen- Juoksuviikko 51



Jouluattoaamuna juoksimme myrskyssä ja sateessa tunnin koko porukka. Puuskissa tuuli ylsi 19 metriin sekunnissa. Kaupungilla oli aavemaista, vastaan ei tullut yhtään juoksijaa, tuskin kävelijääkään. Rentouttavan tyhjää.

Tarkastelin pyhien aikana vuoden 2016 juoksusaldoa. Olen juossut 1200 kilometriä. Määrä tuntuu mukavalta, erityisesti siksi, että viime vuonna juoksuharrastus oli kokonan tauolla. Toissavuonna juoksin noin 2000 kilometriä. Tarkkaa lukua ei ole, koska hankin uuden kellon vasta viimeiselle vuosikolmannekselle.

Kunto vaikuttaa raskauden ja vuoden juoksemisen jälkeen melko hyvältä. Vitosen, kympin ja puolimaratonin ajoilla mitaten en jää ihan hirveän kauas ennätyksistäni. Mikä hienointa, olen pystynyt ylipäätään juoksemaan ja vähintään joka toisella lenkillä kulkee hyvin. Vuoden alussa ensimmäiset kuukaudet olivat tukkoisia ja välillä meinasi usko loppua. Ehkä vielä kevyempi alku olisi helpottanut kuntoon palaamista. Joka tapauksessa on mukava olla tässä ja nyt muistelemassa taakse jäävää ainutlaatuista vuotta 2016.

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Jouluputki- Juoksuviikot 49 ja 50

Jätin marrasputken väliin, mutta osallistuin eräänlaiseen jouluputkeen, nimittäin kolmen viikon influenssanormiflunssaputkeen. Joulujuoksu ja Aktia Cup jäivät välistä, blogihavainnot lenkeiltä ovat olleet tauolla. Muutamassa viikossa sitä näköjään tottuu lenkittömään elämään. Juoksuohjelmaa on kuitenkin vielä pari kuukautta jäljellä, joten huomenna jälleen lenkkaria jalkaan.

Päivänpaiste risukasassa

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Sinulla on liian hyvä HbA1c

Jutusteltaessa diabeteslääkärin kanssa viisastuu joka kerta, useimmiten keskustelun kumpikin osapuoli. Diabetes kun on omanlaisensa tauti kullakin diabeetikolla ja verensokerien käyttäytyminen vaihtelee ilmeisen paljon diabeetikkojen välillä.

Viimeisessä jutustelutuokiossa lääkäri epäili HbA1c:n luotettavuutta sokeritasapainoni kuvaajana. Pitkäaikaissokerini oli nimittäin viimeisimmässä kevään mittauksessa 6 %, joka on terveen henkilön lukema (4 -6 %). Raskauden aikana lukema oli jopa vain 5,4 - 5,9 %. Lääkäri vaikutti spekuloivan sitä, josko diabetekseni ei olisikaan 1 - tyyppi, vaan joku välimuotodiabetes, jossa haima erittää omaa insuliinia hoidon kannalta mahdollisesti merkityksellisesti. "Välimuotoja" ovat MODY, LADA ja mitokondriaalinen diabetes (Satu Vehkavaara: Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2011;127(12):1227-34) .

Selitys hyvälle HbA1c-arvolleni ei kuitenkaan taida olla se, ettei kyse olisi 1-tyypin diabeteksesta. Oma haimani ei enää juurikaan toimi. Jostain tosin luin, että pienenkin oman insuliinin erityksen vaikutus hoitotasapainoon saattaa olla joskus määräänsä suurempi. Voisin tietysti teetättää taas C-peptidi- tutkimuksen, joka kertoo oman haiman mahdollisesti jäljellä olevan insuliinierityksen määrästä. Ennen raskautta haimani eritti ihan vähän vielä insuliinia. Toisaalta oman haiman tuotannolla tai diabeteksen tarkemmalla tyypittelyllä ei siinä mielessä ole minulle väliä, että tavoite on vain ja ainoastaan verensokerin räätälöiminen mahdollisimman hyväksi ja lisäsairauksien välttäminen.

HbA1c-arvo kertoo, kuinka paljon sokeria veren punasolujen hemoglobiiniin on tarttunut mittausta edeltävinä viikkoina, eli sokerihemoglobiinin määrä kuvastaa keskimääräistä veren sokeripitoisuutta mittausta edeltäviltä 6–8 viikolta painottaen viimeisimpiä viikkoja. Näin ollen HBA1C ei kerro tosiasiallista verensokerin päivittäistä tasoa, koska jos verensokeri joka päivä vaihtelee esimerkiksi liian matalista arvoista liian korkeisiin, pitkäaikaissokeri voi näyttää kauniilta. Tähän liittyen lääkärini epäili myös sitä, että minulla olisi liian matalia verensokeriarvoja, joiden vuoksi pitkäaikaissokeri näyttäisi turhan hyvältä.

Minulla ei kuitenkaan ole ollut matalia arvoja pariin vuoteen, joten tämäkään ei selitä hyvää HbA1c-arvoani. Olen mitannut ennen ruokailuja useimmiten arvoksi 4 - 6 mmol/L ja aterian jälkeisiksi arvoiksi enintään 10 mmol/L. Ja sitähän 6 % HbA1C- arvo tarkoittaa, omamittarilla mitatuksi arvoksi muunnettuna verensokeri on noin 7 mmol/L. Lääkärini oli sitä mieltä, että hänen täytyisi nähdä mittausteni tulokset tai sensoroinnin tulokset. Perusteltua, koska usein ihminen kuvittelee jonkun asian itselleen mieluisaksi, mutta kirjaamalla faktat ylös, näkymä saattaakin muuttua. Itse kirjasin koko raskausajan kaikki vuorokauden 15 mittaustulosta, syömäni hiilarit ja pistämiset vihkoon ylös. Näin saa luotettavan kuvan verensokeritasapainostaan. Toki sensoroimalla sokeria vuorokauden ympäri pääsee samaan lopputulokseen.

Uutena asiana opin sen, että  HbA1c-arvo voi olla vuorokautisten liian matalien verensokeriarvojen tuottaman "valheellisen" lukeman lisäksi harhaanjohtava myös siksi, että esimerkiksi punasolujen lyhentynyt elinikä pienentää HbA1c-arvoa. Vastaavasti pidempi elinikä suurentaa. Yksinkertaistaen niin, että jos kaksi 1 - tyypin diabeetikkoa mittaa omaseurannassa tismalleen samoja arvoja koko ajan, heillä voi olla silti eri HbA1c-lukema johtuen sokeroitumisen erilaisuudesta. Tämäkään ei kuitenkaan selitä minun hyvää HbA1-c arvoani, koska päivittäiset mittaukseni vahvistavat, että verensokerini on synkassa HbA1c-arvoni kanssa, toisin sanoen lukemat näyttävät suurimmaksi osaksi 4 - 6 mmol/L ennen aterioita ja sokeri käväisee vain nopeasti korkeintaan 10 mmol/L:ssa.

Summa summarum viime lääkärinkäynnillä opin, että HbA1C ei ole kovin keskeinen mittari hoitoni arvioimisessa, vaikka lääkärille se onkin eräänlainen omamittauksia tukeva kontrollitesti. Sen sijaan joka päivä tekemäni 10 mittausta kertovat luotettavasti sen, miten minulla diabeteksen kanssa sujuu. Jos verensokeri on ennen aterioita 4 - 6, aterioiden jälkeen korkeintaan 10 hetken aikaa, sairauden hoito sujuu erinomaisesti. Tällöin on turha odottaa puolen vuoden välein HbA1c- mittausten tuloksia kuin kevät- ja joulutodistuksia peruskoulussa.

Olen saanut pidettyä HbA1c-lukemani ja verensokerini hyvinä siksi, että raskaus ja imetys ovat auttaneet tässä viimeiset kaksi vuotta. Sen lisäksi olen mitannut ja kirjannut kaiken ylös, vältellyt turhia hiilihydraatteja ja urheillut 4 - 6 kertaa viikossa. Lisäksi oma haimani toimi vielä jonkun aikaa sairastuttuani. On totta, että nyt kun raskauden ja imetyksen vaikutukset hormoneihin ovat haalistumassa (?) verensokeri nousee huomattavasti helpommin kuin viimeisen kahden vuoden aikana. Joudun karsimaan hiilihydraatteja. Se, että diabeteslääkäri on hokenut minulle kohta kuuden vuoden ajan, että hoito tulee vaikeutumaan ja en saa sokereita pysymään näin hyvinä, on tetysti omanlaisensa motivaattori.

maanantai 5. joulukuuta 2016

Joulujuoksu meni, kuntotestin tulokset tuli - juoksuviikko 48

Olen tehnyt viime viikkoina paljon hyviä vauhtitreenejä juoksukoulussa. Tähtäimenä oli osallistua lauantaina Finlandia-talolta lähtevään Joulujuoksuun, mutta alkuviikosta iski syksyn toinen flunssa ja täytyi tyytyä seisoskelemaan yleisössä. Harmillista, koska mieli olisi tehnyt testata kymppikuntoa vielä ennen ensi kautta.

Joulupukki juoksee niin lujaa, ettei kamera ehdi tarkentaa

Kuntotestin tulosten mukaan vauhdit ovat paperilla suunnilleen samat kuin pari vuotta sitten, eli ennen vuoden juoksutaukoa. Ennusteen mukaan kaiken mennessä nappiin saattaisin juosta kympin parhaassa tapauksessa jopa aikaan 43:30 ja puolikkaan aikaan 1:37. Huh, kuulostaapa hurjalta. Ehkä PK-MK-VK-treenien lisäksi täytyy treenata myös HK:ta, vaikkei tästä ollutkaan testissä mitään mainintaa. Nimittäin henkistä kestävyyttä.

Joulujuoksun maali seisoo yksin hyytävässä kelissä.

lauantai 3. joulukuuta 2016

Riittääkö neljä treeniä? - Juoksuviikko 47



Juoksin viikolla kolme kertaa ja pyöräilin kerran, kuten olen tehnyt jo kolme kuukautta. Vaikuttaisi siltä, että kunto pysyy kohtuullisesti yllä neljällä treenillä viikossa, ehkä hieman jopa kohoaa, kunhan treenit ovat vaihtelevia laatutreenejä eikä pelkkää höntsää tai kovaa. Myös rasitusvammat ja muut vaivat ovat pysyneet kurissa tällä maltillisella kombolla, mutta sen sijaan verensokerin hallinta edellyttäisi ehkä useamman treenikerran viikossa. Sokerin kannalta viidestä kuuteen treeniä olisi parempi, tosin viidenneksi ja kuudenneksi treeniksi riittäisi hyvin 30 - 45 minuutin hölkkä tai muu PK-sykkeinen urheilu. Sokerit tuppaavat nykyään kohoamaan varsinkin iltaa kohti, mutta urheilupäivinä niitä on helpompi hallita.

Kaksi viikon treeneistä oli ohjattuja. Toinen oli puolentoista tunnin juoksukoulutreeni ja toinen lauantaina pidetty HHM-klubin yhteistreeni Eläintarhan kentällä. Viimeisimmässä setissä ihan uutta oli viimeisen vedon juokseminen vaihdellen tosi kovaa ja hieman hiljempaa vaihtaen tempoa vain 15 sekunnin välein. Rankkaa, mutta hyvä lopetus harjoitukselle. Erilaisia treenejä taitaa olla loputon määrä.

Sunnuntaina kävimme koko perheen voimin cyclocrossareilla ajamassa vielä sulan Vantaanjoen vierusta. Osin oli pimeä, kylmä, pakkasta viisi astetta ja luntakin tihutti. Vastatuulessa melkein paleli. Minulla oli jo nastat alla ja pyörissä ja perävaunussa oli monta ajovaloa. Kärrymatkustaja oli puettu villa-alusvaatteisiin, paksumpaan villapukuun, toppapukuun, lukuisiin sukkiin ja hanskoihin, pariin kypärämyssyyn sekä pariin peittoon ja tietenkin kypärään. Jalat ja kädet säilyivät lämpiminä, eikä niska hikoillut. Näillä mittareilla mitataan pukeutumisen onnistumista :) Hyvä akkujen latausreissu.