Vappumarssi Lammassaareen

Lammassaareen vievien pitkospuiden raideleveys riitti juuri ja juuri

Söin liikaa tortillasipsejä, minkä jälkeen menimme vappuretkelle luonnon helmaan ihailemaan haikaroita ja suosikeitani sammalia. Normaalisti syömisen ja insuliinin pistämisen jälkeen en pysty urheilemaan tai liikkumaan reippaammin kolmeen tuntiin, mutta sipsien rasva ja iso hiilihydraattimäärä yhdessä takasivat, että verensokeri jatkoi varmaa nousua vielä monta tuntia ja uskalsin kävellä reippaammin, eikä liikunta tavanomaiseen tapaan laskenut verensokeria liikaa. En kuitenkaan suosittelisi tätä keinoa verensokerien ylläpitoon 1 - tyypin diabeetikolle, koska ei ainakaan usein tee hyvää pitää sokereita korkealla tuntikaupalla. Vapun kunniaksi kuitenkin hiukan hölläsin.

Matkasimme Vanhankaupunginlahdelle ja Lammassaareen, joissa samoissa maisemissa liikutaan Eero Haapasen hienossa kirjassa Sörkan rysäkeisarit. Kirja kertoo Karlssonin kalastajasuvun tarinan 1800 - luvun lopulta 1960 - luvulle. Se on myös kertomus Vanhankaupunginlahden pahamaineisesta historiasta, trokareista, salakuljetuksesta ja köyhyydestä.

Lampaita Lammassaaressa ei ole, mutta Kuusiluodossa niitä laiduntaa kesäisin. Sen sijaan näimme haikaroiden ilmasillan niiden liikennöidessä vastapäiselle saarelle. Laskin haikaroita näkyvän kerralla 16, mutta lintutornissa kanssani rupatellut bongari tiesi kertoa, että joskus merikotkan ilmestyessä ja lintujen pelästyessä niitä on ollut ilmassa yhtä aikaa 40 - 50. Näin myös ensimmäisen kerran tietoisesti pikkulokkeja, jotka viistelivät pinnan tuntumassa sekä pikkutikan.  

Jälleen onnistunut lintukuva. Tähän on ihan varmasti ikuistettu pikkutikka.

Käyskentely Lammassaaressa ja Kuusiluodossa saa ihan uuden ulottuvuuden Haapasen kirjan lukemisen jälkeen, kun vieraat maisemat ja niissä näkyvät ihmisen jäljet kytkeytyvät Helsingin historiaan ja paikat alkavat tuntua jotenkin nostalgisen läheisiltä. Omaan historiaani seudut kytkeytyvä siten, että vuonna1929 syntynyt mummini kävi nuorena tyttönä Lammassaaressa tansseissa, jonne mentiin mummin muistelun mukaan veneellä. Saaressa tanssittiin ilmeisesti 1930 -luvun lopulta sota-ajan taukoa lukuun ottamatta vuoteen 1969. Mummini mukaan Lammassaaressa tanssivat Helsingin demokraattiset nuoret, joten vapun teemaan ajankohtainen retkikohde.

Lopuksi toivotan erinomaista vappua kaikille munkin puolesta!

Helsinki Spring Marathon maaliin

Startissa viimeisenä

Sunnuntain Helsinki Spring Marathon oli ensimmäinen lappujuoksuni 1,5 vuoteen. Olimme liikenteessä leikkimielisesti koko perheen voimin. Tapahtumaan osallistui kaiken kaikkiaan seitsemisen sataa juoksijaa ja kisan järjestelyt toimivat mielestäni hyvin, ainakin puolimaratonilla. Lähtö ja maali olivat Pukinmäen urheilupuistossa ja reitti kiersi tasaista maastoa Pukinmäki- Tapaninvainio- Tuomarinkylä- Pakila- seudun ympäri, puolimaraton kaksi kertaa.

Sunnuntaina oli  + 6 astetta kylmää ja tuuli noin 6 metriä sekunnissa, muttei satanut. Onneksi, sillä lastenvaunujen sadesuoja on sellainen vastatuulipurje, että pelkkä kävely tasaisella käy hyvästä treenistä. Juoksin pitkissä trikoissa ja pitkähihaisessa paidassa, jonka päällä oli t- paita. Vaunuihin olimme teipanneet muovipussiin musalaitteet, mikä osoittautui erinomaiseksi ideaksi siinä mielessä, että ohittaessamme meidät kuuli jo kaukaa ja sympaattiset kanssajuoksijat tekivät vaunuille tilaa.

Kymmenen kilometrin jälkeen omien ohitustemme määrä romahti ja musiikkivaunumme tarjosi meidät ohittaville juoksijoille pienen etapin kuunnella hetki hyvää musiikkia, jonka jälkeen kadota maalia kohti. Vaunut toimivat myös huoltovaunuina. Jemmasin niihin mehupurkkeja, karkkeja, iPadin, pari vesipulloa, ylimääräiset takit ja niin edelleen. Kärry painoi lopulta yli 20 kiloa, mutta mieheni jaksoi työntää sitä vaivatta koko matkan. Joku huuteli humoristisesti, että siinä meillä vetoapua.

Musakisavaunumme

Verensokerisäädöt 

Vähensin perusinsuliinia aamulla 9 yksiköstä 6 yksikköön ja samoin illalla vielä kisan jälkeen 9 yksiköstä 6 yksikköön. Ateriainsuliinia en pistänyt kolmeen tuntiin ennen lähtöä klo 14.10. Aamulla klo 9 syödyn aamupalan jälkeen verensokeri oli klo 11 vain 4,7 mmol/L. Energiantarpeen vuoksi söin vielä pari leipää ja banaanin (40 g hiilihydraatteja) ja pistin 2 yksikköä novorapidia, eli ihan tavanomaisen määrän. Lähtöön oli kolme tuntia, joten novorapid ehti hävitä verestäni.

Klo 13.30 verensokerini oli 8,8 ja ajattelin lähteä hiukan verryttelemään. Hölkkäsin 50 metriä, kunnes muistin, että novorapidin pistämisestä oli vasta 2,5 tuntia, joten  en voinut vielä hölkkäillä. Menin takaisin odottamaan lähtöä. Olin unohtanut juoksutaukoni aikana, että kisapäivänä ateriainsuliini pitäisi pistää viimeistään 3 tuntia ennen verkan aloittamista eikä 3 tuntia ennen starttia. Verryttely jäi siten tekemättä, mutta mitä pidempi matka, sitä vähemmän se haittaa. Myös loppuverryttely jäi tekemättä, mutta siitä tuonnempana.

Ryhmittäytymisvaiheessa klo 14 verensokerini oli enää 6 mmol/L ja en ollut varma, olisiko se edelleen laskemassa. Pyrin siihen, että verensokerini on lähdössä noin 6 - 10 mmol/L, jote söin vielä 40 g hiilareita karkkina. Keskimäärin syön urheillessani 20- 30 grammaa hiilareita/h. Lähdössä on aina sama stressi siitä, laskeeko verensokeri liikaa, mutta eipä se ole vielä koskaan laskenut liikaa.

Puoli tuntia lähdön jälkeen söin ilman mittaamista energiageelin, 24 g hiilareita, koska olo oli jotenkin hutera ja keskittyneenä juoksuun en tällä kertaa jaksanut mitata sokeria. Reilun tunnin kuluttua lähdöstä mittasin sokerin juostessani ja se oli vain 6,6 mmol/L. Verensokeri olisi hyvin voinut olla 10 - 12, koska olin tankannut lähdöstä lähtien 60 g hiilareita ja se määrä yhdistettynä hyvin korkeisiin sykkeisiin ja adrenaliiniin, usein nostaa sokerin korkealle. Koska sokeri oli vain 6,6, söin noin 20 g hiilareita. Vielä pari kilsaa ennen maalia tankkasin hiilareita mehun muodossa 10 grammaa.  

Söin koko kisan aikana 100 g hiilihydraatteja. Tämän pitäisi riittää noin 4 tunnin urheiluun. Näin ollen ilmeisesti hormonit helpottavat sokerien hallintaa ja madaltavat verensokereita. Varsinaisen energiantarpeen kannalta minulle riittäisi puolimaratonilla hyvin yksienergiageeli.

Verensokerilukema reilun tunnin kuluttua startista

Juoksun kulku vuoden tauon ja 4 kk treenin jälkeen

Juoksu kulki ensimmäiset kilometrit hyvin. Annoin kulkea, koska pahempaa on se, että lopussa on liikaa energiaa jäljellä ja olisi pystynyt parempaan juoksuun, kuin se, että lähtee liian kovaa ja hyytyy lopussa. Molemmilla strategioilla tulee usein sama aika, mutta jos juoksee alussa ennätysvauhtiaan, lopputuloksena saattaa olla oma ennätys.

Viiden kilometrin kohdalla alkoi tuntua vähän raskaammalta ja 8 kilometrin kohdalla jupisin ensimmäisen kerran keskeyttäväni. 10 kilometrin kohdalla en ollut enää keskeyttämässä, vaan lopettamassa myös juoksutapahtumiin osallistumisen, mutta päätin katsoa sitä ennen vielä muutaman kilometrin.

Kilometrit 12 - 17 olivat raskaimmat, pohkeet olivat tukossa ja henkeä ahdisti. Vauhti hidastui hieman ensimmäiseen kymppiin nähden. Onneksi olin jättänyt kevyimmät uudet kenkäni kotiin kenkäkaappiin. Keskityin 12 - 15 kilometrin välillä toden teolla siihen, etten ajattelisi maalia enkä yhtään mitään, vaan ainoastaan kyseistä hetkeä ja jalkojen liikuttamista. Tämä tuntuu helpoimmalta, kun tuntuu raskaimmalta.

Kilometrit 16 - 17 ajan ajattelin kilometriä 18, koska sen jälkeen helpottaisi, kun olisi enää 3 kilometria maaliin. Kolme kilometriä puolestaan jaksaa vaikka miten, jos haluaa.Viimeisen kilometrin aikana jaksoin vielä kiihdyttää minuutin nopeampaan vauhtiin, eli ilmeisesti paukkuja säästyi hiukan liikaa. Tai sitten kilometri ennen maalia minut ohittaa yrittänyt juoksija laukaisi kilpailuvietin, jonka voimin jaksoin juuri ja juuri spurtata kilometrin. Tämän spurtin aikana ihme kyllä jätin myös yli 20 kiloisen musiikkivaunumme taakseni. Maaliin päästyämme myös järjestelyistä vastuussa ollut henkilö tuli tervehtimään vaunujengiämme ja kiitimme mahdollisuudesta osallistua tapahtumaan.

Loppuaika oli kuntooni nähden hyvä.  Jäin vartin ennätyksestäni. Tuon vartin kuromiseen täytyisi tehdä valtavasti töitä ja jään miettimään, että onko se sen arvoista. Oli kaikin puolin erinomaisen kiva päivä ja oli kiva osallistua tällaiseen tapahtumaan koko perhe. Ainakin kerran.

Vahvistus osallistumisesta Helsinki Spring Marathoniin - Juoksuviikko 16

Helsinki Spring Marathonin järjestäjä ilmoitti meidän voivan osallistua lastenvaunujen kanssa puolimaratonille. Järjestäjä suhtautui osallistumiseemme alusta lähtien tosi myönteisesti ja lähinnä vakuutustekniset näkökulmat olivat vaatineet lisäpohtimisia. Sovimme, että juoksemme varovasti ja lähdemme viimeisenä liikkeelle, jotta kaikkien turvallisuus maksimoidaan.

Ennen sunnuntain kisaa epäilin ja lepäilin. Juoksin viikolla vain parina päivänä hyvin kevyesti, tiistaina ja torstaina kumpanakin puolisen tuntia. Tiistain hölkkään sisältyi kaksi viiden minuutin kovempaa kilometriä, muuten otin rennosti. Torstaina hölkkäsin kevyesti 30 minuuttia. Lauantaina, päivää ennen kisaa, en enää mennyt juoksemaan, koska tuntui siltä, etteivät jalkani kaivanneet enää lenkille. Epäilin, ettei viime hetken vetristelyillä enää olisi merkitystä kisajuoksuun.

Oikeastaan olisi pitänyt keventää jo edellisellä viikolla, mutten ollut niin suunnitelmallinen. Ehkä siksi, että ajatus oli käydä juoksemassa "vain" reipas testilenkki. Olisi kuitenkin tosi mielenkiintoista nähdä, paljonko aikaa puolimaratoniin menisi 4 kuukauden treenaamisella 12 kuukauden juoksutauon jälkeen.

Sunnuntain puolimaratonista tulisi myös verensokerieni kannalta testilenkki. Sokerieni käyttäytyminen on tällä hetkellä hieman arvaamatonta, koska imetyshormonit vaikuttavat verensokereihin ja en ole juossut "hormonien vaikutuksen alaisena" näin kovaa lenkkiä. Tiedostin etukäteen, että insuliinimäärien säätelystä huolimatta olisi hyvin mahdollista, että joutuisin kävelemään jonkun pätkän kisassa, jos verensokerini laskisivat liian mataliksi, mutta mitäpä siitä. 

Testilenkki sunnuntai olisi myös siinä mielessä, että heräilisikö vanha istuinkyhmyn rasitusvammani jälleen. Vaiva esti juoksemiseni vuoden ajan ja on edelleen oireillut välillä hiukan, mutta loivemmin kuin aikaisemmin.

Kerron seuraavassa päivityksessäni tarkemmin kisapäivästä, juoksun sujumisesta ja verensokerin säätelyn onnistumisesta.  Nyt täytyy kupsahtaa sänkyyn ja toivottaa kaikille kauniita unia, lenkkikenkien kuvia sekä erittäin mukavaa kohta alkavaa uutta viikkoa!

Viikon juoksut

Maanantai     LEPO
Tiistai           10 min hölkkä, 10 min Z4, 10 min hölkkä
Keskiviikko  LEPO
Torstai          Z2 30 minuuttia, Z1 10 minuuttia
Perjantai       LEPO
Lauantai       LEPO
Sunnuntai     Helsinki Spring Marathon, 1/2 maraton



Läpivalaistut muumikarkit ja siripirit pakattuna puolimaratonia varten

Thule Chariot Cheetah I

Kellarissamme odottaa käyttöönottoa Thulen Chariot Cheetah juoksupyöräilykärry. Alunperin tarkoitus ei ollut hankkia juoksuun ja pyöräilyyn erillisiä vaunuja, mutta koska haluamme juoksun lisäksi myös pyöräillä, hankimme yhdistelmäkärryn extempore. Kärry toimii myös kävelyrattaina, jolloin siinä on kaksi pientä pyörää edessä (kuvassa).

Hankintaa puoltaa se, että tavallisissa Brion yhdistelmävaunuissa meno saattaa kesällä muuttua kyytiläiselle liian kuoppaiseksi, kun häntä ei voi enää vuorata toppavällyjen/hattujen ja pussien avulla. Thulen kärryssä matkustaja pysyy paikallaan turvavöissä ilman vuorauksia. Lisäksi tavallisten vaunujen vaunukoppa alkaa käydä puolivuotiaalle pieneksi ja istumakärryjä ei välttämättä voi vielä käyttää.

Thulessa on turvakaaret, viispistevyö ja vaunujen todetaan olevan turvastandardien mukaiset. Kärryjä kuljetettaessa pitää kuitenkin olla tosi valppaana ja mennä riittävän hitaasti. Juoksussa vauhtini on sattuneista syistä aina riittävän hidasta, mutta pyöräillessä täytyy himmmata. Ajan vain hitaita lenkkejä ja vain pyöräteillä. Maantiepyörällä yksin ajan joskus ajorataa.

Kärryn hinta oli n. 500 euroa juoksusetin 90 euroa, eli kyse on mielestäni tosi kalliista laitteesta. Lisäksi täytyy hankkia hyvä kypärä ja mahdollisesti vielä muita varusteita. Hinta ei kuitenkaan ole niin suuri, kun ajattelee, kuinka paljon hankinnan avulla pystyy välttämään auton/taksin/bussin käyttöä ja tulee liikuttua.

Urheilukaupan sivuilla Thulea ja sanotaan hintaluokkansa todennäköisesti parhaaksi pyöräilykärryksi. Muista urheilukärryistä minulla ei ole kokemusta, mutta kerron kokemuksiani Thulen Chariot Cheetah IIsta kunhan olemme testanneet sitä.

Valmistautumista kisoihin - Juoksuviikko 15

Viikko meni älyttömän nopeasti. Selvittelin Helsinki City Runin ja Spring Marathonin kanssa mahdollisuutta osallistua kisoihin lastenvaunujen kanssa. Kerroin, että ottaisimme juoksun varovasti ja olisimme tulossa hakemaan juoksumotivaatiota harjoituslenkin muodossa, emmekä tosissamme kisaamaan. Helsinki City Runin järjestäjä vastasi heti, että osallistuminen vaunuilla sopii, kunhan on varovainen. Spring maratonin järjestäjä lähetti heti vastausviestin, soitti ja suhtautui osallistumiseen myönteisesti. Lähinnä vakuutustekniset näkökulmat pitää kuulemma vielä selvittää. Saamme vastauksen toivottavasti alkuviikolla.
 
Juoksin viikon aikana kuusi tuntia, mikä on eniten puoleentoista vuoteen! En tehnyt varsinaista pitkistä, mutta kolme pidempää treeniä. Lauantain VK-treeni oli onnistunut, koska lähdin riittävän hitaalla hölkällä liikkeelle ja vaikka viimeinen kilometri meni alle viiden minuutin vauhtia, jaksoin kohtuullisesti. Myös sunnuntain pidemmät porrasvedot jäivät mieleen, koska sellaisia en ollut aikaisemmin tehnyt, enkä oikeastaan tiennyt miltä jalkojen rankempi hapotus tuntuu. Nyt tiedän. Etäisesti tuli mieleen lapsuusajan liikuntatunnit. Ensi viikolla kokeilen testimielessä juosta vitosen kovempaa.

Maanantai      PK 40
Tiistai             Reipas PK 60 vaunujen kanssa
Keskiviikko    PK 20
Torstai            Reipas PK-VK vaunujen kanssa 1:22 (12 km)
Perjantai         LEPO
Lauantai         1:20, sis. 2 km hölkkä + 8 km kiihtyvä VK (6:57, 6:00, 5:45, 5:50, 5:40, 5:32, 5:22, 4:34) + 2 km hölkkä
Sunnuntai      PK 1:22, sisältäen kolme raskasta porrasvetoa


Valkovuokkoja menossa nukkumaan 17.4.2016. Luin netistä, että valkovuokot sulkeutuvat yöksi  kukintansa alkuvaiheessa suojatakseen siitepölyä kosteudelta. Heteiden kuihduttua tähän ei ole enää tarvetta.

Leskenlehtijengi paistattelemassa päivää. Leskenlehti oli jo lakkautetun Itä-Uudenmaan maakunnan maakuntakasvi.

Ensimmäiset kevätpörriäiset krookuksissa

Valkoinen pallero-poni ruokailemassa

Juoksu - bussi - juoksu

Tein tänään ekstemporetreenin kun lähdin vaunujen kanssa juosten kyläilemään. Lounaan jälkeen odotin tuttuun tapaan 3 tuntia, jotta ateriainsuliiniin vaikutus ehti loppua. Ateriainsuliinia veressä ei voi urheilla, jottei verensokeri laske vaarallisen alas. Liikunta voimistaa insuliinin vaikutusta hallitsemattomasti.

Pistin lounaalla ateriainsuliinia sen verran, että verensokerini jäi sen vaikutuksen loputtua (3 h) välille 5 - 6 mmol/L, jolloin pystyin tankkaamaan hiilareita vielä ennen lähtöä. Jos verensokeri on liian korkea, en pysty tankkaamaan. Jos se on n. 4 - 5 mmol/L, pystyn syömään ennen pidempää lenkkiä 60 g hiilareita, jos se on 6 - 7 mmol/L, voin syödä 40 g hiilaireita ja jos sokeri on 8 - 9 mmol/L, voin syödä vain 10 - 20 g hiilihydraatteja. Ennen lenkkiä verensokerini oli 6,1 mmol/L joten tankkasin banaanin ja lasiillisen mehua, eli n. 40 g hiilihydraattia ja lähdin juoksemaan.

Hormonikierron vuoksi juoksu laski verensokeriani enemmän kuin olin ajatellut ja 30 minuutin kuluttua hyydyin, koska verensokerini oli vain 3,8 mmol/L tavoitteena olevan 6 - 9 mmol/L sijasta. Tankkasin mehua ja rusinoita. Olisin tankannut mehua ja banaanin, mutta se olisi ollut jo kolmas banaani heräämisen jälkeen eikä blogini nimi ole banaanilla buolimaratonille. Rusinoiden jälkeen patikoin 10 minuuttia, jotta sokerit ehti nousta ja sitten lähdin taas juoksemaan.

Jatkoin juoksua 55 minuuttiin asti kunnes vaunumatkustaja heräsi ja ilmaisi tapaansa ponnekkaasti, ettei hän jaksa tuijotella hetkeäkään enempää aurinkolasejani. Olimme eksyksissä ja hyppäsimme lähimmällä pysäkillä bussiin, joka meni suurin piirtein haluamaani suuntaan. Linja-auto nosti tunnelmaa niin paljon että jäimme pois kyydistä 10 minuutin köröttelyn jälkeen ja jatkoimme taas juosten matkaa. Juoksimme loppumatkan ja juoksuajaksi tuli 1,5 tuntia.

Lenkki oli tavanomainen esimerkki sokerien säädöstä urheillessani. Vaati vähän paneutumista, mutta mukavaa oli! Tosin siinä vaiheessa kun olimme hetken aikaa eksyksissä ja ystäväni soitteli kuulumisia, mietin että onkohan tässä mitään järkeä. Yhtä hyvin olisin voinut istua lämpimällä kotiparvekkeella ja seurata lintujen liverrystä ja lehtikaalin kasvua. 

Lehtikaali kasvaa

Yksin

Juoksuaiheisessa blogissa voinee luontevasti suositella juoksuaiheisia kirjoja joten niin teen. Suosittelen Karo Hämäläisen kirjoittamaa kirjaa Yksin, joka on romaani Paavo Nurmesta. Kirja kertoo Nurmen menestyksestä juoksijana ja liikemiehenä sekä hänen säälimättömästä suhteesta itseensä ja muihin, minkä vuoksi hän jättäytyi tai jäi yksin. Hämäläinen oli miinus kolmen vanha Nurmen kuollessa, mutta hänen tulkintansa ja kuvauksensa Nurmen luonteesta on uskottava ja kirjaa on tasaisesti mukava lukea, koska Karo Hämäläinen kirjoittaa taitavasti. Omakohtaisuutta tekstiin tuo se, että Hämäläinen on itsekin hieno juoksija ja juossut useita maratoneja kolmen tunnin pintaan, joten hän tietää, mistä juoksemisessa ja harjoittelussa on kysymys. Kirja kertoo myös minunlaiselleni urheilun historiaa tuntemattomalle 90-luvun teinille, millainen suuri juoksumaa Suomi oli 1900-luvun alkupuolella. Esimerkiksi vuoden 1920 kesäolympialaisissa Antwerpenissa Suomi sai 15 kultamitalia, joista Paavo Nurmi juoksi kolme. Nurmi oli muutoinkin useissa kilpailuissa maailmanennätyksineen yksin paras.

Kevätmietteitä - Juoksuviikko 14

Kerroin maaliskuussa karvaiselle lenkkikaverilleni, että kevät tulee kohta ja hän katseli valppaan kiinnostuneena ympärilleen ja ihmetteli kun ketään ei näkynyt. Tällä viikolla kevät sitten tuli. Näin ensimmäiset shortsijuoksijat ja luovuin talvijuoksutrikoista. Tarkenin koko viikon läpinäkyvän ohuella juoksutakilla ja yhdellä pitkähihaisella paidalla. Keskuspuisto oli kuivunut sopivaksi vaaleille kesälenkkareille ja vielä avaamattomalla Mustikkamaan sillalla paistoi aurinko.

Viikon kevätmietteisiin kuului kevään tulevien juoksutapahtumien tsekkaus. Viime vuonna en osallistunut yhteenkään tapahtumaan. Tänä keväänä pidemmistä juoksuista olisi tarjolla ainakin Helsinki Spring maraton ja Länsiväyläjuoksu molemmat 24.4, HCR 14.5 ja Helsinki Half maraton 11.6. Suunnittelen osallistuvani johonkin näistä juoksuista, jos pystyn juoksemaan vähän enemmän kuin tarkasteltavana olevalla viikolla. Viikonloppuna en juossut ollenkaan ja siirsin pitkiksen alkavalle viikolle. Kaiken kaikkiaan juoksin 2 h 45 minuuttia ja noin 26 kilometria oheisen listan mukaan. Alimpana kuvia viikon varrelta.



Ma     PK 1:10 (10 km), sis VK 3 * km veto 4:52, 4:42 ja 5 min. Huh, Raskasta!

Ti       LEPO/Kyykkäystä ja vatsalihaksia kotona

Ke     Palauttava 45, Kommentti: Huh, pökkelöistä!

To      LEPO

Pe      PK 60 (10 km) sis 2 km hölkkä + 4 km/5 min kmvauhti + 4 km hölkkä. Raskasta!

La      LEPO

Su      LEPO


Kaupunkiluontoa

Iltalenkin nosturit

 Mustikkamaan ja Kalasataman yhdistävä silta tirkisteltynä vaneriaidan raosta

New Balancet testissä

Viikonloppu näytti ruuhkaiselta joten juoksin varmuuden vuoksi perjantaina. Kuudelta kun lähdin, ehdin helposti vielä valoisalla takaisin kotiin, niin pitkällä kevät on. Tällä kertaa en päättänyt etukäteen, millaisen lenkin tekisin, vaan annoin uusien uusien lenkkareiden kertoa vauhdin.

New Balancen 1500v2 - mallin kengät toimivat asfaltilla vielä paremmin kuin urheilukaupan käytävällä. Kenkä tuntui kevyeltä, pehmeältä ja kimmoisammalta kuin muistelin. Jalka ohjautui laskeutumaan luontaisesti enemmän keskelle jalkapohjaa kuin kantapäälle. Silti pohkeet eivät kipeytyneet.

Juoksin 2km hölkkää ja 4 kilometriä hiukan päälle 5 km/min vauhtia ja lopuksi 2 km hölkkää. Viiden minuutin kilometrivauhti tuntui kenkulta. Vauhtini kasvattamiseksi juoksen seuraavalla VK-lenkillä vähän hitaampaa ja pari kilometria pidempään.

Verensokeri oli lähtiessä 5,6 mmol/L ja tankkasin 40 g hiilihydraatteja. Ilmeisesti alkulenkki "poltti" tankkaamiani hiilihydraatteja niin paljon, ettei verensokeri ehtinyt nousta ennen kovaa osuutta yli kymmeneen, koska verensokeri oli tunnin lenkin päätyttyä 5,2 mmol/L. Minulla käy nimittäin yleensä niin, että jos lähden selvästi yli 10 arvolla juoksemaan kovemmilla sykkeillä, verensokeri nousee entisestään ja nyt näin ei käynyt, joten verensokeri VK-osuudelle lähtiessäni oli todennäköisesti alle 10 mmol/L. Toisaalta tasainen matalasykkeinen loppuhölkkä ehtii myös hiukan laskea verensokeria. Joka tapauksessa mukava, kun mittari näyttää kotiin palatessa vitosella alkavaa lukua.

Lainasadetakissa

Kävimme mieheni kanssa juoksemassa sateisessa huhtikuun alun illassa. Kadonneet olivat peipposet, jotka päivällä ilmoittelivat puolen kuun päästä saapuvasta kesästä, mutta pois oli katupölykin.

Seura, lainaksi saatu sadetakki ja kuivat kengät tekivät lenkin. Hölkkäsimme todella kevyesti 45 minuuttia, koska en päässyt lujempaa. Jalat tuntuivat märiltä puupölleiltä, vaikka kuivat olivatkin. Toissapäivän muutama reippaampi veto tuntui edelleen. Myös vähäiset yöunet heikentävät palautumista. Lenkin lopussa jalat kuitenkin alkoivat toimia normaaliin tapaan ja verensokeri laski muutaman pykälän ollen viiden kieppeillä lenkin päättyessä. Kaikin puolin virkistävä keikka.

Kahdeksan minuutin kilometrit olivat liian nopeita kuvattaviksi, mutta onneksi saimme kuvan punasiipisestä kurjesta.

Aprilliviikko - Juoksuviikko 13

Juoksumietteissä menneellä viikolla päällimmäisenä ovat olleet kilometrit ja kalenteri. Tutkin Garmin Connectia taaksepäin siihen asti, kun aloitin juoksun uudelleen joulukuussa 2015. Keskimäärin olen juossut noin 27 kilometria viikossa ja joinain viikkoina 40 kilometria. Kuluneena viikkona juoksin enemmän, 43,5 kilometria ajassa 5 tuntia 45 minuuttia. Ohessa viikon ohjelma.

Ma   PK 1:20 h (11,5 km)
Ti     Lepo
Ke    PK 45 (6,5 km)
To    Vaunujuoksu 50, sis. muutama mäkiveto, alamäkiveto, pieniä portaita ja hölkkää (6,5 km)
Pe    Palauttavaa polkuhölkkää ja ulkoilua Z1 30 + 40 (5 km)
La    PK 1:40, sis 3 x 5min/km veto (14 km)
Su    Lepo

Kilometrimäärien kasvattaminen ei kremppojen takia onnistu, mutta vaihdan kevään kuluessa viikon neljästä juoksulenkistä yhden pyöräilyyn, kunhan saan lastenkuljetyskärryn ja kesärenkaat cyclocrossariini. Ohuena kytköksena otsikkoon todettakoon, että Garminilla on ollut aprillipäivän sijasta aprilliviikko. Laite on koko viikon ilmoittanut kilometriajat 100 - 200 metriä jäljessä, grr.

Lopuksi kuvia aprilliviikon polkuhölkkämaastosta. Leskenlehdestä kuva jäi ottamatta, koska puhelimesta hyytyi virta päästyäni kuvasusasentoon ojanpientareelle, mutta mm. Keskuspuistosta niitä löytyy.

 Lenkkariselfie

 Aivan tavallinen mutapolku

 Seeprametsä

Kevyet kengät kapeaan jalkaan - New Balance 1500v2

Minulla on uudet kevyet lenkkarit ja olen innostunut! Merkki on New Balance ja malli 1500v2. Kenkää mainostetaan kisavauhteja tavoittelevalle, mutta kuten Inter Sport Puhoksen myyjä osuvasti sanoi, mikä kenellekin on kisavauhti.

Tähän asti olen löytänyt sopivia lenkkareita ainoastaan Adidaksen malleista, joissa on riittävän kapea lesti. Jalkani valuu helposti askeltaessa eteen, jolloin varpaat runttaantuvat kengän etuosaan. Esimerkiksi kevään 2016 Boston 5 N- mallissa kävi jo sovittaessa niin. Parhaiten lestiini sopivia kevyehköjä lenkkareita ovat tähän asti olleet vuoden 2012 Boston 3 ja vuoden 2014 Boston Boost 5. Jälkimmäisiin tuli jo joidenkin satojen kilometrien juoksujen jälkeen reikä sisustaan kantapään kohdalle, mutta jalassa ne ovat olleet tähän astisista kengistä parhaat ja soveltuneet kaikkiin juoksuihin pitkiksistä kisoihin.

New Balancen 1500v2 on hieman "kevyemmän" oloinen kenkä kuin Boston Boost 5. Valmistaja kertoo sen soveltuvan 10 k kisoista maratoniin ja dropin (pudotus kantapäältä päkiälle) olevan 6 mm. Olisiko Bostoneissa jotain luokkaa 10 mm? Aion juosta näillä uusilla lenkkareilla silloin tällöin nopeampivauhtisia lenkkejä ja jonkun kympin kisan. Jos pohkeet kestävät, nämä käyvät minulle myös puolimaratonille. Harkkakenkänä kaikkine vaivoineni käytän kevyiden kenkien lisäksi vaimennetumpia ja tukevampia kenkiä, esimerkiksi Energy Boosteja tai kurakelin Goretex-Adduja.

Jalassa 1500v2 tuntuu keskikohdasta yhtä napakalta kuin Boston, mutta jotenkin sukkamaiselta ja pehmeältä. Kenkä on kauttaaltaan vähemmän kimmoisan oloinen kuin muut kenkäni. Se on hieman pesusienimäinen, mutta mukava ja kevyt jalassa. Varpaille tilaa on saman verran kuin Adidaksen Adios Boostissa, eli hieman enemmän kuin Bostoneissa. Nauhat ovat riittävän pitkät ja ne saa tarvittavalle kahdelle lenkkisolmulle. Nämä havainnot ensisovittamalla ja liikkeessä otettujen juoksuaskelten perusteella. Aiheesta lisää testilenkin jälkeen!

Tässä vielä kuva jutussa mainituista kengistä: New Balance 1500v2, Adidas Boston Boost 5, Adidas Adios Boost (vasemmalta oikealle :) )