Leijonajahti maantiepyörällä

Maantiepyöräilimme porukalla jahtaamaan muurahaisleijonia Kasavuoren muinaishaudalle. En ollut koko kesänä ajanut maantiepyörällä, joten nyt oli viimeinen hetki, kun mielin heinäkuun aikana sillä vielä ajaa. Cyclocrossari ja perävaunu ovat vieneet maantiepyörältäni tilaa. Mutta sitten niihin muurahaisleijoniin.

Muurahaisleijonat ovat muurahaiskorennon toukkia, jotka kaivavat hiekkaan pyyntikuopan, jonka pohjalla ne odottavat kuoppaan putoavaa muurahaista. Wikipedia tiesi kertoa, että leijonilla on näyttävät leuat, joilla ne pitelevät saalistaan paikoillaan imeässään sen kuiviin. Ihme, että kuvauksen jälkeen uskalsin edes lähteä muurahaisleijonajahtiin. Miltäköhän ne näyttäisivät livenä?

Ajoimme Porvoon suuntaan ja Kasavuorta kohti reilun tunnin ja perillä lukitsimme pyörät puun ympärille halaamaan toisiaan. Verensokeri näytti kuutta ja popsin kourallisen karpaloita, jonka jälkeen lähdimme kiipeämään Kasavuorelle. Syke näytti kavutessa yli 120. Olinkohan niin jännittynyt siitä, että näkisin ehkä elämäni ensimmäiset muurahaisleijonat?

Kasavuoren seinämää

Löysimme vuoren huipulta viikinkien muinaishaudan, eli kasan kiviä. Vielä 1990- luvulla viikinkien kasalle pystyttämästä opastinkyltistä selvisi, että kyse on muinaishaudasta, mutta 20 vuodessa kyltti oli haalistunut tunnistamattomaksi. Muurahaisleijonia ei näkynyt missään. 

Garminin takana viikinkihauta

 Lähdimme etsimään kuoppia ympäristöstä ja lopulta niitä löytyi. Maassa näkyi pehmeässä multahiekkakohdassa pyöreä pieni kuoppa josta pöllähti välillä. Leijona ilmeisesti paransi kuoppaansa tai pölläytti hiekkaa, jotta pudonnut muurahainen ei pääsisi kiipeämään enää takaisin. Yhden kuopan pohjalta myös pilkisti jotain, ilmeisti muurahaisleijonan leuat? Leuat kuitenkin katosivat, kun tömistelimme paikalla. Käytetyissä kuopissa makaavat muurahaisvainaat sen sijaan eivät kadonneet enää minnekään.

Leijonan kaivama ansakuoppa

Otin muutamia kuvia ja laskeuduimme takaisin pyörille. Ajoimme N'Avetalle toteamaaan, että se on kiinni ja sieltä sotkimme Siwaan hakemaan eväitä. Rahkapurkki ja Kismetti pitivät energiat ja sokerit sopivalla tasolla kotimatkan. Pyöräilyajaksi tuli kaks ja puoli tuntia.

Vähähiilarinen lähiruoka

Heinähommia ja veekoota - Juoksuviikko 29

Sunnuntain puolimaratonlenkin jälkeen viikon toiseksi paras treeni oli heinänteko yhdistettynä vauhtikestävyystreeniin, ainakin tuo heinänteko-osuus. Ensin viikatoin pihaniityn ja sitten kasasin heinäseipään, ensimmäiseni. Helppoa kuin heinänteko, sanovat, vaikka puuha kuormittaa yläkroppaa kiitettävästi. Enemmän oikeaa puolta, mutta rakot tulivat tasapuolisesti molempiin käsiin.

Heinähommissa

Heinänteon jälkeen tarkoitukseni oli juosta juosta 8 kilometriä putkeen 5 minuutin kilometrivauhdilla, eli 40 minuuttia. Matka tyssäsi kuitenkin 7 kilometriin ja 35 minuuttiin, koska voimat loppuivat, vaikka verensokerit pysyivätkin tasaisina. Vauhti oli liikaa ja kunto ja vireys eivät riittäneet. Tasaisessa veekoossa ei tule helpotusta hetkeksikään, toisin kuin esimerkiksi vedoissa tai porrasjuoksussa. Hyvältä tuntui vasta juoksun jälkeen, kun olin hyväksynyt sen, että jouduin tinkimään suunnitelmastani. Muuten urheiluviikko sujui suunnitelmien mukaan ja kevyiden päivien jälkeen viikon viimeinen treeni oli 21,1 kilometrin pituinen peruskestävyyslenkki. Mutta tästä jo ehdinkin kertoa jutussani Yksin juokseminen. 

Ennen loppuverkkaa jäin kuvaamaan lehmiä ja ukkosrintamaa

Ma PK juoksu 40
Ti hölkkä 2 km, VK 7 km/5min + hölkkä 1,5 km
Pe PK juoksu 8 km, muutama kirmaisu
Su PK juoksu 2:13/21,1 km

Yksin juokseminen

Mietin lenkkeillessäni jälleen kerran juoksemista. Juoksin yksin ja silloin juoksemisen ydin näyttäytyy minulle parhaiten. Ainakin hyvänä päivänä. Yksin keskityn tarkasti juoksemiseen, eikä se ole vain kuntoilua ja ajanvieton muoto. Tunnetta on vaikea pukea sanoiksi, mutta tuntuu jotenkin välttämättömältä ja väistämättömältä edetä tasaisesti  päämäärän siintäessä jossain edessäpäin, ehkä 15, ehkä vasta 20 kilometrin päässä. Yksin juostessa mieli on omassa juoksulokerossaan. Tämä olotilan ja tasaisesti vaihtuvan ympäristön yhdistelmä on miellyttävä.

Juoksemaan lähtiessä ei koskaan tiedä, millainen lenkistä tulee. En suunnittele reittiä etukäteen enkä pitkillä lenkeillä lenkin tarkkaa pituutta, vain vauhdin. Tällä kertaa ajatuksenani oli juosta jotain puolentoista ja kahden tunnin välistä. Ensin kiersin paahteisen Töölönlahden ja kiertelin kaupungilla. Kahdentoista kilometrin kohdalla juoksin Eläintarhan miltei tyhjälle kentälle ja pidin lyhyen tankkaustauon.

Heinäkuinen Eläintarhan kenttä miltei tyhjillään

Verensokerimittarin lukema lenkin puolivälissä

Tankkauksen jälkeen koin jaksavani juosta enemmän kuin puolitoista tuntia ja 15 kilometriä. Perustelin pidemmän lenkin sillä, että loppuvuoden kisoja ajatellen 18 kilometriä olisi parempi matka kestävyyden kehittämiseksi, koska jotenkinhan itsensä rääkkääminen helteessä on perusteltava. Sitten 18 kilometristä oli enää kaksi kilometriä mukavalta tuntuvaan tasalukuun, joten päätin jatkaa matkaa 20 kilometriin asti. Puikelehdin Vallilassa uusien punaisten tiilitalojen sisäpihoilla, ja löysin ihan uuden alueen. Puu-Vallilassa kiipesin korkealle kalliolle, jossa helsinkiläiset paistattelivat loppuillan auringossa. Tämän jälkeen juoksin kotiin.

Puu-Vallila ilta-auringossa

Arto Mellerin kyltti Puu-Vallilassa ja lenkkeilijän kourat

Kotiovella Garmin näytti 21 kilometriä ja naapurin perustellusta tuijotuksesta huolimatta kiersin vielä roskakatoksen muutamaan kertaan saadakseni puolimaratonin kasaan. Hassua miten lukujen keräily koukuttaa. Kotona jalat olivat kovin väsyneet, mutta olin haltioissani juostuani pisimmän harkkalenkkini pariin vuoteen.

Garmin jaksoi mukanani puolimaratonin

Fiilistelyä Säkylässä - Juoksuviikko 28

Säkylän vanha urheilukenttä katsomoineen ja joku yksinäinen hölköttelijä

Pysähdyimme viime viikolla Säkylään, jossa juoksimme 15 kilometriä. Matka oli kilometrin pidempi kuin viime aikoina vakiintunut pitkikseni. Viisitoista kilometriä on jotenkin mukava luku ja näyttää jälkikäteen tarkastellen Garminissa paljon paremmalta kuin neljätoista, varsinkin jos sen pystyy juoksemaan pk-sykkeillä tasan puoleentoista tuntiin. Jokainen viisikilometrinen kolmeenkymmeneen minuuttiin. Tätä vauhtia olisi kiva jaksaa juosta peruskestävyyslenkki kahteen kymppiin asti ja pari kertaa vuodessa kolmeen. Olen vain kerran aikaisemmin juossut 30 kilometriä pk-sykkeillä harjoituslenkkinä. 

Juoksimme Säkylän rantatietä ja Pyhäjärven rantoja pitkin sen minkä pystyimme. Kerran matka stoppasi polun päättymiseen järveen ja toisen kerran päädyimme varuskunta-alueelle.

Umpikujassa

Löysimme myös tunnelmallisimman näkemäni urheilukentän. Eläintarhan kenttä jää ainakin visuaalisesti kakkoseksi. Säkylän vanha urheilukenttä on viehättävästi menneisyydestä muistuttavalla tavalla ränsistynyt ja sijaitsee Säkylän Pyhäjärven rannassa. Täällä treenin voi päättää  pulahtamalla kentän nurkalta järveen. Näin mekin teimme, tosin läheisestä yleisestä saunasta käsin, ja niin talviturkkini jäi Säkylän Pyhäjärven kylmiin ja reippaisiin aaltoihin. Heinäkuun puoliväli oli jo ylittynyt.

Pukuhuone Pyhäjärven rannalla

Pyhäjärven saunan laituriterassi

Lomatunnelmissa - Juoksuviikko 27

Juoksuviikko sujui lomatunnelmissa ja loppuviikko lomaillessa mökillä, jonne pakkasimme lenkkikamat mukaan. Tai ainakin suurimman osan kamoista, sillä parempi puoliskoni unohti lenkkarinsa kotiin. Hetken aikaa säikähdin joutuvani lenkkeilemään yksin karhujen ja ukkoskuurojen keskellä, mutta onneksi näin ei käynyt. Mökiltä löytyi aktiivikäytöstä poistetut ruskeat kävelykengät, joilla pystyi kuulemma ihan hyvin juoksemaan. Sisäpohjien puuttumisen vuoksi vältimme kuitenkin kivisiä hiekkateitä.

Aurinko paistoi ja ukkonen jyrisi

Viikon aikana kalenteriin kertyi kolme juoksulenkkiä ja yksi parin tunnin cyclocrossarilenkki pyöräkärryn kanssa. Kivoin juoksutreeni oli sunnuntain vetotreeni, jossa aloitin viiden minuutin maratonvauhtisista vedoista päätyen minuutin täysiä vetoon. Kokonaismatkaksi tuli tällä keikalla 9 kilometria ja jostain syystä tällainen vetotreeni tuntuu kulkevan paremmin kuin tasainen VK. Nyt täytyy lähteä pakkaamaan taas lenkkikamoja ja lähdemme jatseja kohti. Raportoin myöhemmin, mitkä kamat jäivät kotiin.

Garmin rypsipellossa

Tiistai PK pyöräkärryllä 120
Keskiviikko PK juoksu 60
Perjantai  PK juoksu reipas 1:30/14 km
Sunnuntai Juoksu/Kiihtyviä ja lyheneviä vetoja

Pyöräkärryn sadetesti

Välitsekkaus

Cyclocrossailin kärrymatkustajan kanssa pari tuntia eilisestä sateesta huolimatta. Pyöräkärryn kansi oli hieman raollaan ilmanvaihdon vuoksi, mutta siitä huolimatta matkustaja pysyi kuivana ja suurimman ajan parin tunnin lenkistä katseli tyytyväisenä maisemia. Teetauon jälkeen, kun lähdimme uudelleen liikenteeseen, ja omat märät vaatteeni olivat ehtineet kylmetä, tuli mieleen, että olisiko sittenkin mukavampi ihailla sadetta sisällä, vällyjen välissä. Äkkiä sitä kuitenkin taas lämpeni, kun alkoi pyörittää. Eväänä minulla oli vaahtokarkkeja. Innostus vaahtokarkkeihin tuli juhannuksesta, jolloin lapset grillasivat omia vaahtokarkkejaan nuotiossa. Koska kyse oli PK-lenkistä, verensokeri pysyi tasaisena kun tankkasin 30 g hiilareita tuntia kohden.

Eväät

Pyöräilyä Helsinki Trail Runin reittiä ja ratikkajahti - Juoksuviikko 26

Viikon pitkiksen juoksimme pois alta jo alkuviikosta ja lauantaina retkipyöräilyn ensimmäinen etappi oli Helsinki Trail Runin maali Sonera Stadiumilla. Hienot puitteet juoksijoilla oli tulla maaliin ja aika väsyneen näköistä oli osa porukasta. Olihan melkein hellekeli ja polkujuoksu on ilmeisen raskasta puuhaa. Soneralta jatkoimme Trail Runin reittiä Vantaalle ja sitten poikkesimme Haltialan tilalle. Kevyttä pyöritystä kaikenkaikkiaan kolme ja puoli tuntia.

Helsinki Trail Runin komea maali

Urheiluviikon päätti kisa raitiovaunun kanssa. Saatoin sunnuntai-iltana vieraita ratikkapysäkille ja tarkoitus oli lähteä siitä juoksemaan 45 minuuttia peruskestävyyttä. Hetken mielijohteesta lähdin kisaamaan ratikan kanssa ja peruskestävyyslenkki muuttui vauhti-maksimikestävyyslenkiksi. Yritän aina toppuutella itseäni, että en juoksisi liian kovaa, mutta lähtiessäni kisaan muistin samalla, että viikon VK oli jäänyt tekemättä, joten siinä syy lähteä ajamaan takaa ratikkaa. Vajaa kolme kilometriä säilytin näköyhteyden vaunun peräpäähän. Vaunu ilmestyi horisonttiin aina kun se oli juuri jättämässä pysäkkiä, kunnes karkasi.

Juoksulenkin hienot valonsäteet, joista myös osa suodattui kännykkäkameraani.

Mitä tulee diabeetikon eväisiin, sunnuntaina lenkille lähtiessäni tankkasin vielä kenkiä solmiessani pari palaa rasvaista pannukakkua. Ihme kyllä herkku ei haitannut ollenkaan juoksua. VK-osuuden keskellä alkoi hiukan heikottaa, koska sokeri oli näppituntumalla arvioiden laskenut johonkin 4 mmol/L paikkeille. Kokeilin tankkauksen sijasta kiskaista pari kilometriä selvästi kovempaa, eli liian lujaa, koska tällöin adrenaliini saattaa nostaa nopeastikin verensokeria. Sykemittari näytti kahden kilometrin ajan yli 170. Huh.

Diabeteslääkärini sanoi joskus, että jos joutuisi yksin metsään ilman varahiilihydraatteja ja sokeri laskisi liian matalaksi, sokerin saisi nousemaan juoksemalla täysiä jonkun tovin. Noh, tiedä ohjeen sovellettavuudesta, mutta kyllähän riittävän kovat sykkeet, esimerkiksi Cooperin juokseminen, ohjaa verensokerin nousuun. Loppuverkan jälkeen kotona verensokeri oli vain 5 mmol/L. Tiedä sitten oliko kiskaisuni nostanut sokerin tilapäisesti, tuskin, ja sokeri lähti vasta kotona nousuun, eli viiveellä. Tällaisia kokeiluja ei kannata harrastaa, mutta joskus voi testata. Ainakin jos on mukana puhelin, energiageelejä ja koti on lähellä.

Viikon aikana pyöräilin Maunulan majalle. Kahvila oli kuitenkin kesälomalla ja niin minäkin.

Viikon ohjelma

Ti PK juoksu 1:30/14 km
Pe PK vaunupyöräily 1:10
La PK kevyt vaunupyöräily 3:20 tauottaen + 1 km juoksu
Su hölkkä VK 30 + hölkkä