Yksin juokseminen

Mietin lenkkeillessäni jälleen kerran juoksemista. Juoksin yksin ja silloin juoksemisen ydin näyttäytyy minulle parhaiten. Ainakin hyvänä päivänä. Yksin keskityn tarkasti juoksemiseen, eikä se ole vain kuntoilua ja ajanvieton muoto. Tunnetta on vaikea pukea sanoiksi, mutta tuntuu jotenkin välttämättömältä ja väistämättömältä edetä tasaisesti  päämäärän siintäessä jossain edessäpäin, ehkä 15, ehkä vasta 20 kilometrin päässä. Yksin juostessa mieli on omassa juoksulokerossaan. Tämä olotilan ja tasaisesti vaihtuvan ympäristön yhdistelmä on miellyttävä.

Juoksemaan lähtiessä ei koskaan tiedä, millainen lenkistä tulee. En suunnittele reittiä etukäteen enkä pitkillä lenkeillä lenkin tarkkaa pituutta, vain vauhdin. Tällä kertaa ajatuksenani oli juosta jotain puolentoista ja kahden tunnin välistä. Ensin kiersin paahteisen Töölönlahden ja kiertelin kaupungilla. Kahdentoista kilometrin kohdalla juoksin Eläintarhan miltei tyhjälle kentälle ja pidin lyhyen tankkaustauon.

Heinäkuinen Eläintarhan kenttä miltei tyhjillään

Verensokerimittarin lukema lenkin puolivälissä

Tankkauksen jälkeen koin jaksavani juosta enemmän kuin puolitoista tuntia ja 15 kilometriä. Perustelin pidemmän lenkin sillä, että loppuvuoden kisoja ajatellen 18 kilometriä olisi parempi matka kestävyyden kehittämiseksi, koska jotenkinhan itsensä rääkkääminen helteessä on perusteltava. Sitten 18 kilometristä oli enää kaksi kilometriä mukavalta tuntuvaan tasalukuun, joten päätin jatkaa matkaa 20 kilometriin asti. Puikelehdin Vallilassa uusien punaisten tiilitalojen sisäpihoilla, ja löysin ihan uuden alueen. Puu-Vallilassa kiipesin korkealle kalliolle, jossa helsinkiläiset paistattelivat loppuillan auringossa. Tämän jälkeen juoksin kotiin.

Puu-Vallila ilta-auringossa

Arto Mellerin kyltti Puu-Vallilassa ja lenkkeilijän kourat

Kotiovella Garmin näytti 21 kilometriä ja naapurin perustellusta tuijotuksesta huolimatta kiersin vielä roskakatoksen muutamaan kertaan saadakseni puolimaratonin kasaan. Hassua miten lukujen keräily koukuttaa. Kotona jalat olivat kovin väsyneet, mutta olin haltioissani juostuani pisimmän harkkalenkkini pariin vuoteen.

Garmin jaksoi mukanani puolimaratonin