tiistai 21. elokuuta 2018

Garminin analyysit koukuttavat

Juoksukellon analyysit ja kilpailuennusteet ovat mielenkiintoista seurattavaa, vaikkei niitä voi kovin vakavasti ottaa. Kello kertoo usein jonkun musertavan arvion, vaikka olisi juuri taipunut omasta mielestä superhienoon lenkkiin. Tällöin joutuu esimerkiksi lukemaan näytöltä arvion, että 15 kilometrin pitkis onkin "tuottamaton".


Tällä haavaa Garminilla on kuitenkin toinen ääni kellossa. Tein viime viikolla yasso 800 - treenin. Tarkoitus oli juosta 10 x 800 metriä parin kolmen minuutin kävelypalautuksella. Noh, menin sekaisin laskuissa, koska kotona data kertoi minun tehneen 11 x 800 metriä. Ensimmäinen veto meni aikaan 3:45 ja viimeiseen kiskaisuun kului enää 2.57. Garmin innostui ja nosti maksimihapenottokyky-arvion lukemaan 53.

Tästä luvusta en osaa sanoa mitään, mutta kiva seurailla sen laskemista ja nousemista

Palautuminen kesti yllättävän kauan (oma arvio, kellon arviota en muista) ja tein seuraavan treenin vasta useamman päivän kuluttua. Vesijuoksin 90 minuuttia. Tästäkin Garmin piti ja kertoi harjoittelun tilan olevan "huippu". Tosin se arvioi minun nousseen treenin aikana yli 300 metriä ja sitten kivunneen alas 700 metriä, eli sen mukaan olen edelleen jossain kuopassa. Tällä kertaa kalorinkulutus oli 350, kun viimeksi vesijuoksussa se oli kokonainen 1 kilokalori. Erotuksena aiempaan olin nyt säätänyt vesijuoksulle oman lokeron.



Garminin kisaennusteet ovat ainakin omalla kohdallani yltiöpositiivisia. Yleensä mitä pidemmän matkan arviosta on kyse, sitä enemmän menee pieleen. Eihän kello tietenkään tiedä, etten ole tehnyt pidempää peruskestävyysharjoittelua kovin tunnollisesti. Tällä hetkellä Garmin näyttää oheisia ennusteita. Lyhyimpiin matkoihin pitää lisätä minuutteja ja pidempiin vielä enemmän, jotta aletaan olla lähellä realismia.

Täysin epärealistisia lukuja, mutta hyvä kun kaveri on positiivinen

keskiviikko 15. elokuuta 2018

Ploggingia ja muoviherätys



Juoksin viikko sitten viljapellon laitaa ja katselin maahan ja ojaan hylättyjä roskia. Etenkin kaljatölkit osuivat silmiin ja sieluun. Niitä oli sekä ojanpientareella että ohrapellossa. Osa oli vielä ehjiä, osa repaleisia ja litistyneitä. Mieleeni palautui jutut tölkkien joutumisesta rehuun ja lehmien vatsoihin. Muistin myös juoksusivustojen jutut roskenkeruun ja lenkkeilyn yhdistämisestä eli ploggingista.





Wikipedian mukaan plogging olisi saanut alkunsa Ruotsista, mikä on sinänsä helppo uskoa: "Plogging is a combination of jogging with picking up litter (Swedish: plocka upp). It started as an organised activity in Sweden around 2016 and spread to other countries in 2018, following increased concern about plastic pollution. As a workout, it provides variation in body movements by adding bending, squatting and stretching to the main action of running.".

Päätin erikoistua metallin ploggaukseen. Ensin koukkasin yhden tölkin, sitten toisen ja sama toistui lomaviikkoni kaikilla kolmella lenkillä. Ainoastaan veto-osuuksien ajan jätin tölkit keräämättä, mutta sen seudun olin putsannut jo edellisellä 10 kilometrin PK-lenkillä. Keräsin tölkkejä yhteensä 20 kilometrin matkalta. Hyvä alku.



Kahdeksan tölkkiä kerrallaan kuljetuksessa.
Siistitty piennar

Reissusta palattuani kerroin miehelleni ploggingkokeilustani. Yllätyksekseni hän oli samaan aikaan alkanut kerätä muovia kierrätykseen. Selvää ekotelepatiaa! En ymmärrä, miksemme ole tähän asti kierrättäneet muovia. Todennäköisesti siksi, että keräyspisteelle on parin kilometrin matka, mutta meneehän se cyclocrossarilla viidessä minuutissa. Havaitsimme, että meiltä kertyy viikossa melkein muovikassillinen muoviroskaa. Osan voisi varmasti jättää myös jo kaupan hyllylle. 

Vain viikon muovit

Ploggaukseen sopivaa kalustoa