Rankempi vetotreeni

Surkeasti sujunut puolimaraton laittoi hissuttelemaan PK-lenkkejä useamman viikon. Viikonloppuna tuli kuitenkin sellainen kummallinen olo, että pakko päästä juoksemaan lujaa, vaikka samalla ei olisi huvittanut yhtään. Tein pitkästä aikaa kovemman treenin.

Ensimmäisen vedon vauhti oli neljän ja puolen minuutin kilometrivauhtia. Palauttelin puolitoista minuuttia välissä kävellen. Kolmen tonnin vedon jälkeen juoksin kolmen tonnin vedon, siinä viimeisellä kilometrillä hyydyin jo hieman. Menihän sekin. Loppujen lopuksi treenistä tuli seuraavanlainen ja enempää ei olisi jaksanut. 

2 km hölkkää
1000 m (4:40)
1000 m (4:31)
1000 m (4:38)
3000 m (4:26 + 4:38 + 4:47)
1000 m (4:25)
1000 m (4:19)
1000 m (4:19)
2 km hölkkää

Vauhti karkasi ehkä turhan kovaksi. Sykkeet olivat kolmen tonnin vedon puolesta välistä lähtien anaerobisella puolella. Oli kuitenkin kiva juosta kovaa matalasykkeisten viikkojen jälkeen. Kovempi tömistely soratiellä ei kuitenkaan taida olla polvivaivaiselle paras treeni.

Juhannuslenkit kaupungissa

Tehtiin tänä vuonna toisin kuin useimmiten. Tultiin juhannukseksi mökiltä kaupunkiin, koska hiljaisuudesta saa nauttia kaupungissa kovin harvoin. Suunnitelmani oli juosta molempina päivinä lenkit tyhjässä kaupungissa.

Juhannusaattoaamuna pakkasin juoksukärryihin vesipullon, eväitä ja sokerimittarin. Melkein koko lenkin satoi vuorotellen eri suunnista ja tuuli riepotti sadetakin huppua hurjasti. Taisi olla vuoden tähän asti tuulisin päivä, lämpöä 14 astetta. Huolimatta ajankohdasta ja kelistä liikkeellä oli paljon ihmisiä.

Juhannuspäivänä kävin toisella lenkillä. Etanajuoksu 7 km kulki paremmin kuin edellispäivän reipas PK 1:15. Kaupungissa oli aurinkoista ja koleaa. Ja paljon ihmisiä. Kilometrejä viikolle kertyi enemmän kuin yleensä, 40.

Kauppatori juhannuspäivänä

Punavarpunenkin oli liikenteessä

Toistuvat korkeat verensokerit juostessa

Verensokeri on tupannut pysyä viime viikot korkealla. Esimerkiksi pari viikkoa sitten lähdimme helteeseen pitkikselle treenikaverini kanssa ja lähtölukema oli 12 mml/L. Aiemmin sokeri on pudonnut 3 - 5 yksikköä tunnissa, nyt ensimmäisen tunnin aikana se ei laskenut laisinkaan. 

Ensimmäisen kympin verensokeri oli 13 - 14 mmol/L vaikken tankannut lähtiessä mitään. Vielä 15 kilometrin kohdalla sokeri oli kymmenen. Jossain 18 kilometrin ja parin tunnin huhkimisen jälkeen sokeri hujahti melko nopeasti hypoon, alle 4 mmol/L.  Libre kertoo tilanteen jäljessä, joten en ehtinyt pysyä mukana, olin myös aika uupunut, joten tuntemukset eivät olleet herkimmillään. Matalan sokerin ja hellehölkyttelyn uuvuttamana kurvattiin Alepaan hakemaan lasten pillimehut. Lenkkikaverini otti vahingossa sokerittoman, mutta minä valitsin normaalin. Enpä tiennyt että lapsille suunnattuja tuotteita makeutetaan keinomakeutusaineilla. Varasokerina on usein pillimehu, joten hyvä tietää, ettei käy köpelösti.

Tankkauksen jälkeen sokeri nousi 20 grammasta mehuhiilareita ja kourallisesta karkkia melkein heti takaisin yli 10 mmol/L! Olin kuitenkin päättänyt juosta 23 kilometria, joten piti jatkaa. Väsytti ja lenkkikaverini huomautti 21 kilometrin kohdalla, että olin alkanut läpsyttää asfalttia vasten.

Loppuaika oli 2 tuntia ja 20 minuuttia. Hain kaupasta  kolme kylmää laittilimua laittimehun innoittamana ja hyppäsin ratikkaan juomaan ensimmäistä. Tunnin kuluttua treenistä verensokeri oli noussut 17 mmol/L ja rupesin korjailemaan. Joskus sokerit menevät näin, vaikka kuinka yrittäisi ja vieläpä pidemmän aikaa. Saattaa olla, että perusinsuliiniannos oli liian pieni ja sykkeet saattoivat mennä liikaa VK:n puolelle, mikä joskus saattaa nostaa sokereita. 

Kuva Malminkartanon portailta, joilla kävin tässä joku ilta kipuamassa muutaman kierroksen. Hieno paikka kesäkelillä.