tiistai 21. elokuuta 2018

Garminin analyysit koukuttavat

Juoksukellon analyysit ja kilpailuennusteet ovat mielenkiintoista seurattavaa, vaikkei niitä voi kovin vakavasti ottaa. Kello kertoo usein jonkun musertavan arvion, vaikka olisi juuri taipunut omasta mielestä superhienoon lenkkiin. Tällöin joutuu esimerkiksi lukemaan näytöltä arvion, että 15 kilometrin pitkis onkin "tuottamaton".


Tällä haavaa Garminilla on kuitenkin toinen ääni kellossa. Tein viime viikolla yasso 800 - treenin. Tarkoitus oli juosta 10 x 800 metriä parin kolmen minuutin kävelypalautuksella. Noh, menin sekaisin laskuissa, koska kotona data kertoi minun tehneen 11 x 800 metriä. Ensimmäinen veto meni aikaan 3:45 ja viimeiseen kiskaisuun kului enää 2.57. Garmin innostui ja nosti maksimihapenottokyky-arvion lukemaan 53.

Tästä luvusta en osaa sanoa mitään, mutta kiva seurailla sen laskemista ja nousemista

Palautuminen kesti yllättävän kauan (oma arvio, kellon arviota en muista) ja tein seuraavan treenin vasta useamman päivän kuluttua. Vesijuoksin 90 minuuttia. Tästäkin Garmin piti ja kertoi harjoittelun tilan olevan "huippu". Tosin se arvioi minun nousseen treenin aikana yli 300 metriä ja sitten kivunneen alas 700 metriä, eli sen mukaan olen edelleen jossain kuopassa. Tällä kertaa kalorinkulutus oli 350, kun viimeksi vesijuoksussa se oli kokonainen 1 kilokalori. Erotuksena aiempaan olin nyt säätänyt vesijuoksulle oman lokeron.



Garminin kisaennusteet ovat ainakin omalla kohdallani yltiöpositiivisia. Yleensä mitä pidemmän matkan arviosta on kyse, sitä enemmän menee pieleen. Eihän kello tietenkään tiedä, etten ole tehnyt pidempää peruskestävyysharjoittelua kovin tunnollisesti. Tällä hetkellä Garmin näyttää oheisia ennusteita. Lyhyimpiin matkoihin pitää lisätä minuutteja ja pidempiin vielä enemmän, jotta aletaan olla lähellä realismia.

Täysin epärealistisia lukuja, mutta hyvä kun kaveri on positiivinen

keskiviikko 15. elokuuta 2018

Ploggingia ja muoviherätys



Juoksin viikko sitten viljapellon laitaa ja katselin maahan ja ojaan hylättyjä roskia. Etenkin kaljatölkit osuivat silmiin ja sieluun. Niitä oli sekä ojanpientareella että ohrapellossa. Osa oli vielä ehjiä, osa repaleisia ja litistyneitä. Mieleeni palautui jutut tölkkien joutumisesta rehuun ja lehmien vatsoihin. Muistin myös juoksusivustojen jutut roskenkeruun ja lenkkeilyn yhdistämisestä eli ploggingista.





Wikipedian mukaan plogging olisi saanut alkunsa Ruotsista, mikä on sinänsä helppo uskoa: "Plogging is a combination of jogging with picking up litter (Swedish: plocka upp). It started as an organised activity in Sweden around 2016 and spread to other countries in 2018, following increased concern about plastic pollution. As a workout, it provides variation in body movements by adding bending, squatting and stretching to the main action of running.".

Päätin erikoistua metallin ploggaukseen. Ensin koukkasin yhden tölkin, sitten toisen ja sama toistui lomaviikkoni kaikilla kolmella lenkillä. Ainoastaan veto-osuuksien ajan jätin tölkit keräämättä, mutta sen seudun olin putsannut jo edellisellä 10 kilometrin PK-lenkillä. Keräsin tölkkejä yhteensä 20 kilometrin matkalta. Hyvä alku.



Kahdeksan tölkkiä kerrallaan kuljetuksessa.
Siistitty piennar

Reissusta palattuani kerroin miehelleni ploggingkokeilustani. Yllätyksekseni hän oli samaan aikaan alkanut kerätä muovia kierrätykseen. Selvää ekotelepatiaa! En ymmärrä, miksemme ole tähän asti kierrättäneet muovia. Todennäköisesti siksi, että keräyspisteelle on parin kilometrin matka, mutta meneehän se cyclocrossarilla viidessä minuutissa. Havaitsimme, että meiltä kertyy viikossa melkein muovikassillinen muoviroskaa. Osan voisi varmasti jättää myös jo kaupan hyllylle. 

Vain viikon muovit

Ploggaukseen sopivaa kalustoa





lauantai 28. heinäkuuta 2018

Humoristinen juoksukello



Uusi juoksukelloni on toiminut moitteetta ja lisäksi osoittautunut armottoman hauskaksi lenkkikaveriksi. Tässä muutamia esimerkkejä Garminin mainioista arvioista.

Saatuani kellon keväällä se piippasi pitkikseni alussa kahden kilometrin jälkeen, "Harjoituksen taso nolla" ja tämän perään että "Perus". En lannistunut, vaan hölkkäsin yhteensä 18 kilometriä, johon meni aikaa 1:55. Kello ei enää vaivautunut kommentoimaan suoritustani mutta pudotti kylmästi arvionsa maksimihapenottokyvystäni lukemasta 52 lukemaan 51. Kiitin.

Lyhyemmät ja hitaat PK-lenkit kello arvioi tuottamattomiksi. Esimerkiksi 40 minuuttia juoksua 6:30 - 7:00 vauhdilla on täysin tuottamatonta harjoittelua.  Hyvä muistaa.

Kiihtyvän tuskakympin helteellä Garmin arvioi kategoriaan "Ylläpito". Itse olisin luonnehtinut suoritusta mielummin kuntoa kehittäväksi, olihan lämpöä 30 astetta ja lenkki sisälsi yhden 4:35 ja 4:20 kilometrin, mutta ei.

Kuntoa kehittäväksi kello luokittelee peräkkäiset tonnin vedot ja kerran myös PK lenkin, kun sisälsi yhden täysiä juostun 400 metrin vedon urheilukentällä.  Oliskohan arvio sama, jos pudottaisi höntsäosuuden pois ja juoksisi pelkästään 400 metriä?

Pyöräilyä Garmin ei pidä juuri minään. Joka kerta pyöräillessäni se analysoi harjoitteluni tilan olevan "Tuottamaton". Myös viime viikonloppuna, kun pyöräiltyöni innostuneena vuoden ensimmäisen pitkän PK-lenkin, 70 km ja 3,5 tuntia, kello kommentoi "Harjoittelun tila tuottamaton". Pitäisi vissiin pelkästään juosta.

Vesijuoksulle en ole vielä ohjelmoinut omaa lokeroa. Valitsin tänään kategorian avovesiuinti ja juoksin altaassa 1:20. Harjoituksen jälkeen  ilmoitti minun uineen yhteensä 33 metriä ja kuluttaneen kokonaisen 1 kilokalorin. Ihana laite joka tapauksessa!

Panee miettimään kun on seuraavan kerran aikeissa juoda desilitran rasvatonta maitoa




tiistai 24. heinäkuuta 2018

Libren ongelma: epätarkkuus

Juttelin Libreä käyttävän tuttuni kanssa ja hän manaili, miten Libre näyttää tasaista matalaa käyrää hänen tyttärellään aamuöisin, vaikka sokeri ei oikeasti ole matala. Totesin huomanneeni aivan saman ilmiön, eikä kyse ole vain yksittäisen sensorin ongelmasta, eikä vain aamuöistä. Aamuyöllä epätarkkuuden havaitsee herkemmin, koska sokeri on itselläni tasainen tuntitolkulla, kun pikainsuliini on säädetty oikein, enkä liiku enkä syö.

Libre mittaa sokerin rasvasta eikä verensokerista, kuten verensokerimittari, joten lukema laahaa aina joidenkin minuuttien viiveellä aina perässä. Havaitsemastani, usein olennaisessakin epätarkkuudessa ei kuitenkaan ole kyse viiden minuutin viiveestä, minkä esimerkiksi aamuyöt ja perättäin toistetut tarkistusmittaukset osoittavat. Kyse ei siis ole tästä mittaustekniikasta johtuvasta viiden minuutin viiveestä, jota terveydenhuollonkin piirissä tarjoillaan aina ensimmäisenä vaivattomaksi vastaukseksi.

Tässä lyhyt esimerkki kuvaamastani ilmiöstä. Heräsin seitsemän jälkeen ja Libre herjasi arvoa LO, eli matala verensokeri. En säikähtänyt, koska tunnen tämän Libren ongelman ja itse kuulun niihin onnekkaisiin diabeetikkoihin, jotka pystyvät tuntemaan matalan sokerin oireet. Tarkistusmittailin sokeria puolen tunnin ajan ja se oli 6 mmol/L kieppeillä, vaikka Libre herjasi hypoa koko ajan. 

Libren sensori väittää hypoglykemiaa, vaikka sokeri on oikeasti 6,3 mmol/L

Libre herjaa edelleen hypoa, vaikka sokeri on 5,8 mmol/L.

Edelleen puolen tunnin päästä Libre herjaa lukemaa 2,9, eli hypoa, kun sokeri on edelleen normaali, eli 5,9 mmol/L.


Toivoisin, että Libren epätarkkuus tunnistettaisiin laajemmin ja siitä keskusteltaisiin myös terveyhdenhoidon piirissä. Tämä on tärkeää siksi, että esimerkiksi ennen korjauspistoja korkeiden sokerien kohdalla ja lisätankkausta matalien sokerien kohdalla diabeetikko osaisi tehdä tarvittaessa tarkistusmittauksen mittarilla. Jos korjaan sokeria, joka ei ole oikeasti korkea, seuraa hypo, ja jos tankkaan hiilareita matalaan, joka ei ole oikeasti matala, seuraa hyperglykemia, eli liian korkea sokeri.

Keskustelu on myös siksi tärkeää, että laitevalmistajat pystyvät kehittämään laitetta edelleen, jos se on tämän tekniikan puitteissa mahdollista (?). Libre on ihmelaite siinä mielessä, että se sallii lukemattoman määrän sokerimittauksia vuorokaudessa ilman pistoksia ja erillisiä liuskoja, mikä vapauttaa diabeetikon ainakin teoriassa aiemmasta epävarmuudesta, pimeydestä, matalien ja korkeiden pelosta ja parantaa huomattavasti diabeteksen hoidettavuutta. Jos sensori on kuitenkin liian epätarkka, se on hyödytön, tai pahimmillaan jopa vahingollinen, jos diabeetikko tekee hoitopäätöksen virheellisen sokeriarvon perusteella. 

perjantai 29. kesäkuuta 2018

Rankempi vetotreeni




Surkeasti sujunut puolimaraton laittoi hissuttelemaan PK-lenkkejä useamman viikon. Viikonloppuna tuli kuitenkin sellainen kummallinen olo, että pakko päästä juoksemaan lujaa, vaikka samalla ei olisi huvittanut yhtään. Tein pitkästä aikaa kovemman treenin.

Ensimmäisen vedon vauhti oli neljän ja puolen minuutin kilometrivauhtia. Palauttelin puolitoista minuuttia välissä kävellen. Kolmen tonnin vedon jälkeen juoksin kolmen tonnin vedon, siinä viimeisellä kilometrillä hyydyin jo hieman. Menihän sekin. Loppujen lopuksi treenistä tuli seuraavanlainen ja enempää ei olisi jaksanut. 

2 km hölkkää
1000 m (4:40)
1000 m (4:31)
1000 m (4:38)
3000 m (4:26 + 4:38 + 4:47)
1000 m (4:25)
1000 m (4:19)
1000 m (4:19)
2 km hölkkää

Vauhti karkasi ehkä turhan kovaksi. Sykkeet olivat kolmen tonnin vedon puolesta välistä lähtien anaerobisella puolella. Oli kuitenkin kiva juosta kovaa matalasykkeisten viikkojen jälkeen. Kovempi tömistely soratiellä ei kuitenkaan taida olla polvivaivaiselle paras treeni.