Vatsalihasten erkaantuma?

Näin jokin aika sitten Facebook - mainoksen, jossa kiinnitettiin huomiota vatsalihasten erkaantumaan. Mainoksessa kysyttiin, pullottaako vatsa ja siinä oli kuvia mielestäni aika normaalin näköisistä vatsoista. Vaikutti ulkonäkölöpöltä ja sivuutin mainoksen, kuten muutkin Facebook- mainokset.

Seuraavalla viikolla mainos kuitenkin putkahti mieleeni kun havainnoin, kuinka ryhtiä joutuu komentamaan ja selkää särkee, vähän pullottaakin. Niinpä tunnustelin vatsalihaksiani tehdessäni ylösnousua selinmakuulta. Löysin kuopan navan kohdalta ja lihasten reunoista sai ikään kuin otteen molemmilta puolin sormin! Vatsalihakset erkaantuivat ja lähenivät vuorotellen ja ääriasennossa niiden väliin vaikutti jäävän reilun parin sentin levyinen tyhjä tila.

Jatkoin juoksua normaalisti, mutta jäin pariksi kuukaudeksi pohtimaan, onko kyse ihan normaalista vatsan rakenteesta raskauden jälkeen. Välttelin kaikkien vatsalihasliikkeiden tekoa. Havaintooni asti olin tehnyt joitain kevyitä lankkuja ja satunnaisia ristikkäisliikkeitä aina ensin aktivoiden syvät vatsalihakset, mutta löydettyäni raon en enää uskaltanut tehdä niitäkään, jottei mahdollinen erkaantuma pahenisi. Netistä ei löytynyt oikein mitään luotettavaa ja kattavaa ilmaista materiaalia aiheesta, esimerkiksi julkisen terveydenhuollon puolelta. Niinpä varasin nyt ajan fysioterapeutille. Tästä lisää myöhemmin.

Tuulta päin juoksukärryillä

Linnanmäki lenkiltä katsottuna

Lauantaina tuuli tempoillen ja kovaa lähtiessäni viikon pitkikselle juoksukärryn kanssa. Vastatuulessa ensimmäiseen kilometriin meni yli yhdeksän minuuttia. Yritin puskea läpi ilman painamalla päätä alemmaksi ja heiluttamalla käsillä itselleni tilaa. Matkin juoksuliikettä, vauhti oli kävelyä. Suunnistimme lempimaisemiini Töölönlandelle. Juostessa ympyrää ei voi tuulla koko ajan vastaan.

Töölönlahti

Tungos lasten kuntoiluvälineissä

Ensimmäisen kilometrin jälkeen vauhti nopeutui minuutin pari, mutta aikamoisen harjoitusvastuksen kärrystä sai. Se keräsi kolmiomaisella muodollaan tuulta ja etukansi pullistui mutkalle purjeeksi. Kärryä ei ilmanvaihdon vuoksi voinut pitää kokonaan kiinni. Myötätuulen osuessa kanssamme samaan aikaan pitkään alamäkeen jouduin hidastamaan ja pitelemään kärryä estääkseni sen vyörymisen omia menojaan. Aika raskasta. Tankkasin ensimmäisen puolen tunnin jälkeen 2 dl mehua ja puolivälissä lenkkiä verensokeri näytti 9,6 mmol/L ja 45 minuutin kuluttua kotona sokeri oli laskenut lukemaan 6 mmol/L.

Töölönlahden joutsenet päät kainaloihin kätkettyinä

Aurinkoisella lahdella oli paljon ihmisiä liikenteessä ja lenkkeilin puolentoista tunnin verran. Näimme ulkoilijoiden lisäksi lehdistä tutut joutsenet, suppareita ja lapsia leikkipuistossa. Töölönlahden kuntoiluvälineet olivat tyhjillään. Joskus aikaisemmin juoksin Linnunlaulun lyhyen ja terävän ylämäen yksikseni ja reippaasti, nyt matkustajan kanssa pärryyttelimme hitaasti menemään. Kotona kello näytti sen kummemmin laskelmoimatta juuri sen ajan, joka oli tarkoitus juosta. 

Lempimäkeni. Lyhyt ja jyrkkä mäki ennen Sinistä huvilaa. 

Haahuilua, hikikorvia ja valmennusohjelma - juoksuviikot 32 ja 33

Viimeiset pari viikkoa olen juossut haahuillen ja fiilisten mukaan. Garmin kertoo, että juoksin yhdeksän lenkkiä ja seitsemän tuntia, mikä tekee lenkin keskipituudeksi 42 minuuttia ja 6,6 km. Yleisin lenkki on ollut seitsemisen kilometrin pituinen peekoolenkki höystettynä erilaisilla kesken lenkkien keksityillä ideoilla, liikunnan ilolla.

Löydettyäni kivannäköiset portaat olen lähtenyt spontaanisti tempomaan niitä vartiksi, ja jos jalka on jollain lenkillä painanut liikaa, olen juossut suorinta tietä kotiin, vaikka mittarissa on ollut vain muutama kilometri. Viime sunnuntaina menin kesken lenkin nostelemaan pururadalla pölkkyä ja tekemään lihaskuntoa. Lauantaina päädyin urheilukentälle treenaamaan polvennostojuoksua, saksijuoksua. Tekniikkaharjoittelun jälkeen päätin juosta testimielessä Cooperin. Juostuani 800 metriä kuitenkin luovuin suunnitelmasta ja "muutin" Cooperin 800 metrin vedoksi. Tyhjähköllä kentällä ei ollut todistajia uupumiselleni, joten senkään vuoksi ei tarvinnut jatkaa. Kovan juoksun takia verensokeri lähti nousuun, mikä yleensä vaatii selvästi yli 170 sykkeet. Tällä kertaa adrenaliini vaikutti toisin ja mittari näytti kotona 12 mml/L, vaikka sykkeet olivat vetojen aikana olleet lähinnä 150 - 160 välillä. Korjasin tilanteen pistämällä vajaa kaksi yksikköä ylimääräistä pikainsuliinia lenkin jälkeen. 

Yhteen kierrokseen saisi käyttää piirun alle 1 minuutin ja 36 sekuntia, jos mielii ylittää Cooperissa 3000 metriä. Kylläpä kentän yksi pitkä sivu näyttääkin pitkältä.

Viime viikonloppuna kävin kahdella mieleenpainuvalla lenkillä. Elokuun loppupuolen helle tuntui yllättävyydessään vielä enemmän luksukselta kuin heinäkuussa, ja tykkään juosta lämpimässä. Muistan kuinka viime talvena juoksin yhden lenkin - 25 asteen pakkasessa ja nyt mittari näytti melkein 25 astetta plussaa. Kuumuus täytti uuden kuulokepannan kanssa korvakäytävät hiellä molemmilla lenkeillä. Joku korvalääkäri joskus tokaisi, ettei korvaan saisi laittaa mitään kyynärpäätä pienempää, mutta jouduin silti kaivelemaan pikkurillillä korvakäytäviä vähän väliä, jottei Rin-Tin-Tin olisi hukkunut. Minulla oli lenkkikaverina vanhoja Leevejä sekä kaapissa pitkään seisseet vanhan malliset, mutta uudet Adizerot. Verrattuna Energy Boosteihin ja New Balancen "kisasukkiin" (New Balance 1500v2) maa tuntui kimmoisammalta jalkojen alla. Juoksin myös yhden lenkin juoksukärryjen sijasta Brion vaunujen kanssa, jotka oli lastattu täyteen tavaraa. Edes nurmikenttä ei pysäyttänyt meitä, paitsi valokuvauksen ajaksi.

Vauhtikärryt on lastattu kauppatavaroilla

Uudemmat kärryt toissaviikonlopun 8 kilometrin peekoolta. Työntökahvan sisään jäi pari sivullista juoksijaa.

Näiden viikkojen jälkeen pidän loppuvuoden taukoa spontaaniudesta. Tilasin pitkän tauon jälkeen valmennusohjelman. Polvet ovat ehkä eri mieltä, mutta pakko se on myöntää että sydäntäni kaikkein lähinnä on tavoitteellinen juokseminen.

Halloo, halloo, Göstä täällä

Tammikuun 2015 alkupuolen lenkiltä. Kuvauspäivänä oli 50 astetta kylmempää kuin viikonlopun lenkeillä.

Juoksuja tiirailemassa - juoksuviikko 31

Twilight Runin kisaajia Hietsun uimarannalla ilta-auringossa

Elokuun ensimmäinen viikko meni hujauksessa juosten ja pyöräillen kärryn kanssa. Omien urheilujen lisäksi kävin katsomassa sekä Helsinki Twilight Runin juoksijoita että Matinkyläjuoksua. Twilight Run oli muuttanut Pirkkolasta Hietsun upeisiin maisemiin ja keräsi yli 700 juoksijaa. Tapahtuma oli hieno myös katsojan kannalta. Ymmärrän helposti, miksi osallistumismaksu oli noin puolet kalliimpi kuin Matinkyläjuoksussa. Erinomaisen sijainnin lisäksi järjestelyt pelasivat hyvin ja kauppaan kuului paitakin. Ja ennen kaikkea tuotto lahjoitettiin hyvään tarkoitukseen. Hiekalla järjestetty lasten 800 metrin kisa oli myös mainio, vaikka kyyneliäkin nähtiin, kun kaikki suoritukset eivät menneet omasta mielestä nappiin. Eikä siinä mitään. Itsekin tehnyt joskus mieli tirauttaa kun jalka ei ole noussut ja kello laahannut pari kilometriä perässä.

Lasten 800 metrin kisa

Matinkyläjuoksun alkuverryttelyt

Hei hei heinäkuu - juoksuviikko 30

Kohti elokuuta