tiistai 23. elokuuta 2016

Haahuilua, hikikorvia ja valmennusohjelma - juoksuviikot 32 ja 33

Viimeiset pari viikkoa olen juossut haahuillen ja fiilisten mukaan. Garmin kertoo, että juoksin yhdeksän lenkkiä ja seitsemän tuntia, mikä tekee lenkin keskipituudeksi 42 minuuttia ja 6,6 km. Yleisin lenkki on ollut seitsemisen kilometrin pituinen peekoolenkki höystettynä erilaisilla kesken lenkkien keksityillä ideoilla, liikunnan ilolla.

Löydettyäni kivannäköiset portaat olen lähtenyt spontaanisti tempomaan niitä vartiksi, ja jos jalka on jollain lenkillä painanut liikaa, olen juossut suorinta tietä kotiin, vaikka mittarissa on ollut vain muutama kilometri. Viime sunnuntaina menin kesken lenkin nostelemaan pururadalla pölkkyä ja tekemään lihaskuntoa. Lauantaina päädyin urheilukentälle treenaamaan polvennostojuoksua, saksijuoksua. Tekniikkaharjoittelun jälkeen päätin juosta testimielessä Cooperin. Juostuani 800 metriä kuitenkin luovuin suunnitelmasta ja "muutin" Cooperin 800 metrin vedoksi. Tyhjähköllä kentällä ei ollut todistajia uupumiselleni, joten senkään vuoksi ei tarvinnut jatkaa. Kovan juoksun takia verensokeri lähti nousuun, mikä yleensä vaatii selvästi yli 170 sykkeet. Tällä kertaa adrenaliini vaikutti toisin ja mittari näytti kotona 12 mml/L, vaikka sykkeet olivat vetojen aikana olleet lähinnä 150 - 160 välillä. Korjasin tilanteen pistämällä vajaa kaksi yksikköä ylimääräistä pikainsuliinia lenkin jälkeen. 

Yhteen kierrokseen saisi käyttää piirun alle 1 minuutin ja 36 sekuntia, jos mielii ylittää Cooperissa 3000 metriä. Kylläpä kentän yksi pitkä sivu näyttääkin pitkältä.


Viime viikonloppuna kävin kahdella mieleenpainuvalla lenkillä. Elokuun loppupuolen helle tuntui yllättävyydessään vielä enemmän luksukselta kuin heinäkuussa, ja tykkään juosta lämpimässä. Muistan kuinka viime talvena juoksin yhden lenkin - 25 asteen pakkasessa ja nyt mittari näytti melkein 25 astetta plussaa. Kuumuus täytti uuden kuulokepannan kanssa korvakäytävät hiellä molemmilla lenkeillä. Joku korvalääkäri joskus tokaisi, ettei korvaan saisi laittaa mitään kyynärpäätä pienempää, mutta jouduin silti kaivelemaan pikkurillillä korvakäytäviä vähän väliä, jottei Rin-Tin-Tin olisi hukkunut. Minulla oli lenkkikaverina vanhoja Leevejä sekä kaapissa pitkään seisseet vanhan malliset, mutta uudet Adizerot. Verrattuna Energy Boosteihin ja New Balancen "kisasukkiin" (New Balance 1500v2) maa tuntui kimmoisammalta jalkojen alla. Juoksin myös yhden lenkin juoksukärryjen sijasta Brion vaunujen kanssa, jotka oli lastattu täyteen tavaraa. Edes nurmikenttä ei pysäyttänyt meitä, paitsi valokuvauksen ajaksi.


Vauhtikärryt on lastattu kauppatavaroilla



Uudemmat kärryt toissaviikonlopun 8 kilometrin peekoolta. Työntökahvan sisään jäi pari sivullista juoksijaa.

Näiden viikkojen jälkeen pidän loppuvuoden taukoa spontaaniudesta. Tilasin pitkän tauon jälkeen valmennusohjelman. Polvet ovat ehkä eri mieltä, mutta pakko se on myöntää että sydäntäni kaikkein lähinnä on tavoitteellinen juokseminen.


Halloo, halloo, Göstä täällä


Tammikuun 2015 alkupuolen lenkiltä. Kuvauspäivänä oli 50 astetta kylmempää kuin viikonlopun lenkeillä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti