Jotain tartti tehdä, mutta iltapuuhat ja nukkumaanmenoaika painoivat työpäivän jälkeen päälle. Puin uudet ja ensimmäiset kevyehköt kompressiotrikooni paviaanipöksyjeni päälle ja ajoin cyclocrossarilla Herttoniemen portaille. Matkaa kertyi seitsemän kilometria ja perillä oli sopivasti hieman hiki.
 |
| Matkalla oli lehmiä |
 |
| Näillä lehmillä ei ollut kiire mihinkään. |
Kipusin pariin kertaan kävellen nuo noin 180 porrasta ylös alas. Noin siksi, että sekosin molempina kertoina laskuista enkä ole ihan varma, oliko niitä 180,181 vai joku muu lukumäärä. Kävelyn jälkeen juoksin portaita lyhyitä pätkiä ylös alas joka askelmalle säntillisesti tikittäen. Herttoniemen portaiden väli on alapäässä pienempi kuin keskivaiheilla, joten alempana on helpompi harjoitella. En jaksanut kikkailla tai tavoitella mitään, vain ravasin ylös alas. Maisemat ja ympäristö olivat upeat.
Treenaamassa oli myös joku sekalainen seurakunta lapsia ja aikuisia, takeista päätellen ehkä taekwondoseura. Seuraavalla kerralla kokeilen heiltä lunttaamaani sivuhyppelyä. Hypätään joka toiselle portaalle yhdellä jalalla rintamalinja sivuttain kivuten.
Jatkoin porrastreeniäni parinkymmenen minuutin ajan lähes putkeen ja jalat alkoivat täristä. Aina sama virsi: lihaskuntoa täytyisi treenata enemmän, mutta kun sitten jää vähemmän aikaa itse juoksuun ym. kootut selitykset. Lopuksi cyclocrossarilla takaisin kotiin. Koko homma paketissa tunnissa ja tyytyväinen mieli.
 |
| Magnolia kukki vielä viime viikolla |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti