Pudotin kokeeksi perusinsuliinia jo lauantaina illalla ja lisäksi sunnuntaina aamulla liikkumattoman päivän 8 yksiköstä 6 yksikköön. Näin siksi, että jos pyöräilen pari tuntia, minun ei energiantarpeen vuoksi tarvitsisi paljon tankata, eikä sokerin tarvitse juurikaan laskea (, mikä on edellytys, jotta voin tankata). Perusmäärällä liikunta laskee sokeria siten, että PK-harjoituksen aikana tankkaan 25 g hiilareita puolessa tunnissa pitääkseni sokerin tasaisena. Nytkin ajatus oli pitää sokeri 7 - 8 mmol/L koko lenkin ajan.
Pysähdyimme puolentoista tunnin ajon jälkeen Palmenin kaupalla. Harmiksemme kauppa olikin sunnuntaina kiinni, joten täytyy mennä uudestaan jonain toisena päivänä. Tauolla sokeri oli 7,5, eli perusinsuliinin vähentäminen oli kuin olikin vaikuttanut niin, ettei sokeri ollut merkittävästi laskenut 1,5 tunnin ajon aikana.
 |
| Tässä se sympaattinen kyläkauppa on ja vieläkään en päässyt sisälle asti. |
Palmenilta ajoimme Kuusijärvelle kahville ja jäätelölle. Sokeri näytti 6,5 mmol/L ja söin jäätelön, 30 g hiilareita. Ajattelin, että sokeri pysyisi näin tasaisena kotiin asti, mutta kotona lukema olikin yllättäen 11 mmol/L. Liikunta ei tavalliseen tapaan laskenut verensokeria, ilmeisesti perusinsuliinin pudotus vaikutti hieman määräänsä enemmän.
 |
| Tämä mustikkajäätelö tuli syödyksi jo viime viikonloppuna. |
 |
| Missä muruseni on? - kyselee varpunen syödessäni jäätelön vohvelia. |
Se on joskus aika hämmentävää, kuinka voimakkaasti pieni muutos perusinsuliinitasossa voi vaikuttaa. Mulla tulee joskus sellaisia päiviä, että Levemir-annos jää ehkä 1 - 2 yksikköä alimittaiseksi, ja sen kompensoimiseksi pikainsuliinia kuluu melkein kymmenkertainen määrä.
VastaaPoistaTavallaan vois olla helppoa ajatella, että jos perusinsuliinimäärä on vain *vähän* liian pieni, niin verensokeri voi nousta sen takia vain *vähän* tavallista korkeammalle. Mutta asia tuntuu olevan niin, että ei sillä tasolla mitään rajaa ole, ja annoksen vajaus vaikuttaa siihen, kuinka nopeasti verensokeri sitten lähtee nousemaan.
Aina kun pohdin näitä juttuja, niin mieleen tulee aikoinaan ala-asteen pihassa ollut keinulauta. Se oli rakenteeltaan tosi jykevä, ja puomi painoi ties kuinka paljon. Normaalisti siinä tietysti piti keinua aina kaksi kerrallaan, mutta usein sen kanssa leikittiin myös niin, että noustiin alhaalla olevan pään päälle ja juostiin puomia ylös. Siinä kesti aina hetken aikaa, että iso massa lähti kallistumaan. Sitten juostiin puomia päästä päähän ja koitettiin estää kumpaakaan päätä koskettamasta maata. Mitä kauempana keskipisteen päältä kävi, sitä vaikeammaksi homma muuttui.
Se oli sinänsä ihan opettavainen leikki. Jos oli vähänkin nivelpisteen (eli tasapainopisteen) ulkopuolella, alkoi puomi kallitua. Ja kun se lähti kallistumaan, kallistui se ihan loppuun asti eli kunnes jompi kumpi pää osui maahan. Eikä liikkeen pysäyttämiseen riittänyt se, että siirtyi keskipisteen päälle; sitä varten piti käydä ihan reilusti tasapainopisteen toisella puolella, jotta liikkeen hidastamiseen sai tarpeeksi vipuvoimaa.
Vähän saman ilmiön taisit itsekin tuossa huomata. Perusinsuliinin vajaudella on perkuleesti vipuvoimaa. Sitä ei edes toiseen suuntaan verensokeria vääntävä liikunta onnistunut kompensoimaan.
Sitten kun lisää kuvioon muutamia muitakin muuttujia, ei aina tiedä, mihin suuntaan keinulauta on menossa. Esim. hormonaaliset tekijät: alkukierrosta perusinsuliinin pudotus ei olisi todennäköisesti vaikuttanut mitenkään, loppukierrosta vaikutti näin. Tai jos olisi stressiä enemmän, sokeri nousisi vielä enemmän. Tai jos olisi syönyt jotain rasvaista alle, nukkunut erittäin huonosti tai tai...
VastaaPoistaTulee taas mieleen, että miten tämä sokerien sääntely on kuitenkin niin helppoa, vaikka onkin niin vaikeaa :) Ja miten se olisi ainakin itselleni mahdotonta, jos ei mittaisi vähintään kymmentä kertaa päivässä.
Mulla ilmeisesti kesä on jotenkin ylipäätään aktiivisempaa aikaa - enemmän hyötyliikuntaa pihalla ja pyöräillen kylällä yms. joten laskin perusinsuliinia ihan pysyvästi. Alkoi nimittäin aamuyöllä olemaan järisyttäviä hypoja.
VastaaPoistaOhhoh, toivottavasti sait jo hypot pois! :)
PoistaHiukan teemaa sivuten: Aloitin aikanani sairastuttuani lantuksella ja kun liikuin joka päivä, lääkäri oli sitä mieltä, että lantuksellakin voisi mennä, oikealla annoksella. Vaihdoin kuitenkin jossain vaiheessa levemiriin ja se toimii minulla paremmin. Joskus säädän sitä lepopäivinä suuremmaksi ja loppukiertoa kohti myös. Ehkä seuraavalle puolimaratonille myös pienennän hieman.
Hyvää kesää sinulle Maria! :)