Maanantaisena kurakelipäivänä minua miellyttää muisto ihanasta viikonlopusta. Juoksimme lauantaina kärryjen kanssa luontopitkiksen 15 kilometriä (1 h 40 minuuttia). Jalat tuntuivat väsyneiltä, mutta juoksu kulki silti ihan hyvin. Olenkin urheillut parina viime viikkona melko paljon. Uudet kompressiotrikoot ovat vissiin tuoneet lisää puhtia treenaamiseen. Uhosin jopa matkalla miehelleni, tai siis miehelleni matkalla, että saatanpa juosta Midnight Runin kesän lopuksi alle 45 minuutin. Hassua, kun viimeksi juoksin kympin hieman alle 45 minuutin, tulos harmitti minua! Nyt joutuisin pois perheenäidin peruskuntovyöhykkeeltä kiristääkseni noihin vauhteihin. Kumma miten paljon parin kolmen minuutin eteen joutuu näkemään vaivaa, mutta voisihan sitä kokeilla. Myös leuanvetotavoitteeni etenee hyvin. Olen joka viikko hypellyt monta kertaa tangon kanssa ja simuloinut leuanvetoa :)
 |
| Joku komistus räpläämässä kännykkää |
Sunnuntaina ajoimme cyclocrossareilla Vantaanjoen varrella puolitoista tuntia ja välissä pidimme pidemmän tauon ja evästelimme. Pari siirappista ruisleipää ja ruokalusikallinen makeaa piirakkaa nostivat sokerin tunnissa lukemaan 15 mmol/L (!). Nousu oli yllättävän suuri (tarkistusmitattu), mutta niin oli pudotuskin. Verensokeri laski 50 minuutin VK-pyöräilyn aikana yli kymmenen pykälää, eli lukemaan 4,5 mmol/L (, ja mieheni kertoi meidän myös rikkoneen yhden hänen oman Stravan segmenttiennätyksensä matkalla). Taas oli pakko tarkistusmitata. Liikunta todella tehostaa insuliinin vaikutusta ja sillä on positiivinen vaikutus sokeritasapainoon.
 |
| Silta Vantaanjoella |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti