Olimme pyörätreffeillä mieheni kanssa viime viikonloppuna. Molemmilla cyclocrossarit alla ja aurinko paistoi täyttä päätä. Ajoimme ensin Vantaanjoen varteen ja siellä lähdimme seuraamaan jokea. Ennen Haltialaa ohitimme puskamuodostelman, jossa satakieli on laulanut koko kevään. Satakielet ovat siitä kummallisia, että alkukesän tukutettuaan ja lirkuteltuaan ne vaikenevat tyystin.
Heti lenkin alkuun kävi selväksi, että sileät renkaat eivät pidä kunnolla hiekkatiellä kovemmassa vauhdissa, varsinkaan santaisemmissa kohdissa. Ajan yleensä peräkärryn kanssa, jolloin vauhti on noin 5 km tunnissa hitaampi ja tätä ongelmaa ei ole. Seuraavalla kerralla kerralla crossirengas ainakin eteen.
 |
| Kahvipaikka, jossa munkit ovat liian tuoreita |
Haltialan jälkeen jatkoimme peltojen ja metsikköjen läpi Pitkäkoskelle munkkikahville. Sokeri oli kuuden pintaan, joten sopiva hetki pysähtyä. Munkit tulivat suoraan padasta, joten sormia sai varoa, samoin suuta. Arvelin 3/4 munkin riittävän pitämään verensokerin tunnin ja vartin riittävän korkealla ja niin se pitikin. Tähän tarkoitukseen rasva yhdistettynä hiilareihin toimii mainiosti. Muina eväinä meni iso voileipä, kourallinen taateleita ja pari kourallista sokeroituja karpaloita sekä kahvi. Olisikohan tehnyt hiilareissa jotain välillä 100 g - 200 g. Pyöräilyssä on se(kin) hienous, että voi syödä kuinka paljon tahansa, ilman että vatsassa hölskyy. Tämä helpottaa 1-tyypin diabeeteksen vaatimaa tankkausta.
 |
| Munkki yrittää haukata toista munkkia |
Ajoimme lopulta reitti 2000 pitkin Serenaan asti. Kotiin ajoimme kelvejä pitkin Espoon kautta, ja ajoajaksi tuli päälle 3 tuntia. Muuten PK-lenkkiä, mutta mäet vetivät VK:n puolelle enkä siltikään päässyt kaikkia ajaen ylös.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti