perjantai 1. joulukuuta 2017

Kaksi marraskuun juoksumuistoa


Aloitin marraskuun alussa marrasputken. Heti kuun alussa kävin pimeäjuoksemassa Lammassaaressa, jonne vieviltä pitkospuilta yläpuolella näkyvä kuva on otettu. Täysikuu näkyy oikealla pienenä pisteenä. Lammassaari on taianomainen luontosaareke keskellä kaupunkia. Mustana marrasyönä voi kuvitella kieltolain aikaisten pimeiden salakuljettajien kuljeskelleen saaressa etsiessään piilopaikkaa pirtulle, kesällä tanssikansan juhlimassa. Tanssikulttuuria ollaankin elvyttämässä, ja viime kesällä ollessani lenkillä näin nuorten vaeltavan saaressa järjestettyihin tansseihin pitkospuita pitkin. Marraskuisena iltayönä liikenteessä oli vain pari hämärää lintubongaria, jotka taipuivat pitkospuiden reunoille väistäessään juoksijaa.

Juoksuputki loppui heti alkuunsa, koska iski kuume, kiire, väsymys ja tajuton motivaatiopula. Kaiken sen keskellä osallistuin kympin talvijuoksukisaan. Startissa seisoimme yhdessä juoksukoulukaverini kanssa, joka intoili kannustaen matkaan lähtöä tuttujen kanssa. Hyvä fiilis tarttui ja yhdeksän kilometriä meni nopeammin kuin kertaakaan aikaisemmin kauden aikana. Kymmenes kilometrikin kulki vielä kohtuullisesti ja juoksin kauden kärkiaikani, vähän yli 44 minuuttia. Ajasta, seurasta ja tapahtumasta jäi älyttömän hyvä mieli.

4 kommenttia:

  1. Wau, hieno aika talvijuoksukisassa! Mukavaa joulukuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jonna ja kiitos samoin! :) Ehkäpä joulukuu tuo vähän lisää motivaatiota ja lunta niin pääsee kokeilemaan vaikkapa villasukkajuoksua.

      Poista
  2. Tästä se taas lähtee, paluu juoksuarkeen:) Tokyo 2020, here she comes!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh ja huh =) Ylämäki, alamäki, ylämäki alamäki...

      Poista