Juoksuharrastukseni viisivuotispäivän kunniaksi yritin muistella, kuinka monta puolikasta olen juossut. Kaikenkaikkiaan olen juossut noin 11 puolimaratonia. Yritin palauttaa mieleen vähintään yhden asian jokaisesta puolimaratonista:
Ensimmäisestä muistan tankkauksen laittipopkornilla jaa liilan paidan. Juoksuharrastusta oli vuosi takana ja oli hienoa juosta ensimmäinen puolimaraton. Tosin oli melkein hienompaa juosta extempore kymmenen kilometriä, koska koska siihen en tiennyt etukäteen pystyväni. Ensimmäisellä puolikkaalla verensokerit pysyivät koko matkan ajan välillä 4,9 - 9 mmol/L. Oma haimani toimi vielä jonkun verran, mikä helpotti touhua. Loppuaika oli 1:46.
Toisesta muistan raskaan reitin ja jälleen paidan värin, vihreä. Muistan kuinka autossa kisan jälkeen kirosin raskasta reittiä ja juoksua sekä uhkailin lopettavani koko touhun. Loppuaika 1:52.
Kolmannesta muistan sen miten ihmettelin, että aika on parantunut vuoden onnistuneen treenamisen jälkeen vain 3 minuuttia. Sokerien kanssa ei mennyt yhtä helposti. Loppuaika 1:43.
Neljännestä muistan sen, miten sokeri oli alkumatkan 16 mmol/L, koska lähdin liian korkeilla sokereilla ylitankattuani. Alusta lähes loppuun minua pisti kylkeen, mitä ei ole sitä ennen eikä sen jälkeen tapahtunut. Maalissa olin hirvittävän vihainen, juoksu oli ollut tuskainen, reitti raskas. Tajusin iloita ennätyksestäni vasta seuraavana päivänä. Oli niin kurjaa, etten ymmärtänyt, miten hieno aika oli. Loppuaika 1:37.
Viidennestä muistan sen, miten kommentoin reitillä valmentajalleni että ei kulje ja hän huikkasi, että hölköttelet vain maalin. Kunto oli parempi kuin loppuaika 1:44.
Kuudes puolimaraton jää mieleen raskauden jälkeen ensimmäisenä puolimaratonina. Olimme reissussa koko perhe juoksukärryjen kanssa. Loppuaika 1:51.
Seitsemännen puolimaratonini mieheni työnsi jälleen juoksukärryjä ja reitti oli raskaampi kuin olin ajatellut. Oli kuuma. Loppuaika 1:58.
Kahdeksannen puolimaratonin juoksin yksin ja juoksu alkoi tuntua juoksulta. Loppuaika 1:46.
Yhdeksännen puolimaratonin juoksin treenimielessä. Lähdin liikkeelle juosten 5:26 kilsoja ja taisin tehdä elämäni ainoan (?) negative splitin. Loppuaika 1:52.
Kymmenes puolimaraton tuntui helpolta. Kympin kohdalla ihmettelin, miten helposti kulkee, vaikka kello näytti 4:30 kilometrejä. Muistan sen kohdan keskellä kaupunkia, jossa mietin, että ennätyksen rikkomiseen tarvittaisiin koko matkan 4:35 kilometrejä, mikä oli pitkän aikaa tuntunut mahdottomalta vauhdilta. Loppuaika 1:40.
Yhdestoista puolimaraton oli raskaimmasta päästä. Jalat loppuivat seitsemän kilometrin kohdalla ja alle puolivälissä haaveilin hiippailevani kesken kotiin ja kiittäväni itseä vähän rankemmasta MK-treenistä. Kannustusjoukkoja oli malissa odottamassa kuitenkin niin paljon, ettei auttanut. Maalissa ajassa 1:44.
Kahdestoista puolimaraton on vielä juoksematta, mutta sillä lähden hakemaan jälleen 1:40 alitusta. Tavoitteeni toteutumista ei pysty estämään enää mikään muu kuin rasitusvamman ryttyily, treeniajan ja/tai -motivaation puute.
 |
| Pinkkiä kuin juoksu-unelmat (2.9.2017) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti