Ensimmäinen juoksutapahtuma, johon osallistuin, oli Naisten
kymppi vuoden 2012 toukokuussa. Houkuttelin tapahtumaan mukaan myös työpaikkani
tytöt ja äitini tuli kannustamaan meitä. Siitä lähtien äitini on ollut melkein
jokaisessa tapahtumassa mukana, johon olen osallistunut.
Naisten kymppiin lähdin sokeriarvoilla, jotka pyörivät
kymmenen kieppeillä. Pelkäsin koko matkan sokerien putoamista ja tankkasin peloissani
aivan liikaa hiilihydraatteja. Söin matkan aikana ainakin neljä energiageeliä, eli noin
100 grammaa hiilihydraatteja. Nykyisin en yleensä kympin lenkillä enää tankkaa
ollenkaan ja kympin kisassa en koskaan, koska olen oppinut säätämään sokereitani.
Maalissa Paavo Nurmen patsaalla sokeriarvoni olivat yli 20. Kisan
jälkeen menin kotiin ja laskin pikainsuliinilla sokereita vähän kerrallaan. Aikaa
kymppiin meni noin tunti ja viisi minuuttia, mutta suoritus tuntui hienolta. Nyt
vajaat neljä vuotta myöhemmin mietin, että onpas saavutus pystyä juoksemaan
noin hitaasti.
Neljä vuotta sitten olin kehnossa kunnossa. Minulla ei ollut
hajuakaan siitä, miten millainenkin urheilu ja syketasot vaikuttavat
verensokerin käyttäytymiseen. Jälkikäteen tuntuu huvittavalta, että suoritus
tuntui niin massiiviselta. Tosiasiassa kymmenen kilometrin kilpailun
juokseminen on todella helppo juttu diabeteksesta huolimatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti