Viime viikolla ehdin tehdä kolme lenkkiä ennen kröhän iskemistä. Palkitsevin ja uuvuttavin harjoituksista oli tonnin vedot 4:30 vauhdilla. Harjoitus kesti höntsäilyineen ja muineen 1:20, mikä on keskellä viikkoa minulle pitkä treeni. Sykkeet huitelivat lukemissa 175 ja setin päätyttyä olin aivan puhki. Kummallista oli se, että verensokeri ei normaalin tavoin lähtenyt nousuun, vaan oli jonkin ajan kuluttua lenkin päättymisestä 5,5 mmol/L. Tähän asti yli 173 lukemilla sokeri on treenin päätyttyä lähtenyt järjestelmällisesti kipuamaan ylös ja olen joutunut laskemaan sitä insuliinilla. En tiedä miksei adrenaliini tällä kertaa nostanut sokeria.
Viikon pitkiksellä kärsimme ensimmäistä kertaa juoksuvaunun kanssa rengasrikon ja harjoitusta täytyi hieman lyhentää. Näin ollen kun viime viikolla pääsin ratikalla kotiin, nyt pääsin vaunujen kanssa metrolla kotiin. Loppumatka raahaten vaunua toispuoleisesti. Täytyy tutkia, mistä saa pistosuojattuja kumeja sepeliä vastustamaan. Kysymysmerkki on se, miksi rengasrikko iski juuri tällä kertaa. Johtuisikohan siitä, että matkustaja on saanut painoa sen verran enemmän, että sepeli pääsee helpommn pureutumaan renkaisiin?
 |
| Viikon kolmannen lenkin urbaani ympäristö |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti