sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Juoksumotivaatiota odotellessa - juoksuviikko 8



Kolmen viikon liikkumattomuus päättyi sunnuntaina hiihtolenkkiin. Juoksumotivaatio on ollut hengitystieinfektion jälkimainingeissa kateissa ja on edelleen. Jotain liikuntaa kuitenkin aloin jo kaivata, joten menin sunnuntaina hiihtämään. Hiihtäminen on kyllä kivaa puuhaa ja varsin vähän tavoitteellista. Hiihdän edelleen hitaammin kuin juoksen, kuten etanajaoston sääntöihin kuuluu. Siitä huolimatta syke nousee helposti PK-lukemiin ja vauhti tuntuu hurjalta, varsinkin alamäissä. 

Loppumatkasta kokeilin, vieläkö osaan juosta ja hölkkäilin sukset käsissä hiekoitettujen osuuksien yli. Samoin kuin keskellä metsää, kun oli liikaa puita ja liian vähän lunta. Koiranulkoiluttajalle huikkasin kevennykseksi, että yhdistelmätreeni menossa. Ja olipa puolivälissä lenkkiä pieni jännitysmomenttikin, kun siteistä irtosi se palanen, joka pitää monon kiinni alustassa. Sen sai kuitenkin tungettua takaisin lyhyen räpellyksen jälkeen.

Päivän kompakti hiihtoeväs. Mielipide ilmaistu ilman sponsoreita tai sidonnaisuuksia.
Istumaton penkki ladun varrella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti