torstai 27. heinäkuuta 2017

Tasapainottelua istuinkyhmyn rasitusvamman kanssa



Viimeiset puolitoista vuotta juoksua on sujunut lähes ongelmitta ja vanha istuinkyhmyn rasitusvaiva on oireillut korkeintaan lievästi. Orastavat oireet ovat kadonneet venyttelemällä ja ennen kaikkea siksi, että olen juossut melko maltillisia treenejä ja korkeintaan kolme kertaa viikossa.

Nyt treenin vauhti ja intensiteetti on kasvanut. Vaiva on alkanut oireilla pahasti uudestaan viimeisen parin kolmen viikon aikana. Tilanne vaihtelee kovin paljon: levossa särkee toisinaan ja toisinaan ei, kävellessä tuntuu selvästi, hetken päästä taas ei. Joskus treeni pahentaa vaivaa, toisinaan ei. Outoa. Ihan kuin joku hermo olisi ärsyyntynyt ja puristuksissa jonkun turvonneen lihaksen välissä ja välillä vapautuisi sieltä.

Pari kolme vuotta sitten magneettikuvassa toisen istuinkyhmyn luu oli turvonnut ja se näkyi valkoisena alueena. Myös jotain revähtämän tynkää ehkä oli jossain, mutta sen merkitys jäi epäselväksi. Yhtä kaikki, olin juossut liikaa kropan kestoon nähden. Kovavauhtisia kisojakin oli vähän väliä.

Tällä haavaa vaihtoehto on jatkaa juoksua tunnustellen ja yrittää osallistua vielä tällä kaudella lappujuoksuihin, mikä tuntuisi mukavalta, koska kunto on kohoamassa. Toinen vaihtoehto on himmata ja siirtyä pyöräilyyn loppuvuodeksi, mikä ei yhtään huvittaisi, vaikka pyöräily kivaa onkin. Kokeilen muutamia juoksulenkkejä seuraavilla viikoilla. Jos oireet eivät katoa, käyn lomien jälkeen haastattelemassa fysiatria ja ehkä myös fysioterapeuttia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti