Paavo Nurmi - tärkeä onnistuminen

Jotain yllättävää tapahtui lauantaina Paavo Nurmella, ja kaikki palaset loksahtivat paikoilleen. Maaliskuusta alkaen olen juossut ilman valmennusta ja jokseenkin epäsäännöllisesti. Kunto ei ole raskauden jälkeen palautunut, vaikka kiva siltikin on ollut treenata, ja puolimaratonaika on liikkunut 1:50 kieppeillä, keskimäärin 5:15 min/km tienoilla. Viikonloppuna jotain kuitenkin muuttui.

Saavuimme kisapaikalle Suomen Turkuun jo edellisenä päivänä. Illan lepäilimme hotellilla, välillä kävin nopeasti saunomassa. Kaikenkaikkiaan erinomainen ratkaisu, kun ei tarvinnut lähteä kisaamaan suoraan auton ratista matkustamisesta nuutuneena.

Lähtöhumua

Puolimaratonin lähtö oli klo 12. Aamulla sokerimittari näytti 5,8 mmol/l, ja söin klo 8.30 puuroa, pienen kroisantin, kaksi lasillista mehua, pari lusikallista munakasta, pari kiivia ja pari desiä luonnonjugurttia. Yhteensä siis noin 80 g hiilihydraatteja, johon pistin 4 yksikköä novoa. Jännitin, jäisikö sokeri liian korkeaksi valitulla insuliinimäärällä, mutta turhaan, päin vastoin. Tunnin kuluttua sokeri oli vain 5 mmol/L ja söin banaanin. Sokeri oli klo 10.00 edelleen vain 5 mmol/l, joten join vielä 2 dl mehua. Klo 11.30 mennessä sokeri vihdoin nousi lukemaan 9,7 mmol/L, mikä on ihan ok kisan lähtöön.

Alkuverkkasin 15 minuuttia hölkäten ja tehden pari vetoa. Yllättäen sokeri putosi vartin aikana lukemiin 6,0 mmol/, mikä on ennakoimattoman nopea pudotus, ja tankkasin 1,5 dl mehua ja vielä startissa energiageelin, koska maltodekstriini pitää sokeria hyvin ylhäällä. Siinä vaiheessa vähän jännitti, että joudunko keskeyttämään liian matalan sokerin takia, mutta kertasin itselleni, että siinä ei sinänsä ole mitään pelottavaa, koska minulla ei ollut pikainsuliinia veressä, ja pahinta näin ollen olisi itse keskeytys, mitä sitäkään ei ole koskaan tapahtunut.

Kaikenkaikkiaan tankkaus onnistui enemmän kuin hyvin. Tankkasin aamun aikana yhteensä ennätysmäiset 150 g hiilareita, kun määrä on aikaisemmin jäänyt 50 grammaan. Sokeri laski oikeissa paikoissa alas, ja pystyin ennen kisaa syömään kolme kertaa enemmän hiilareita kuin yleensä. Se lienee osasyy sille, että kulki oikein hyvin. Aiemmat aamuyön herätykset ennen aikaisia kisalähtöjä yhden murokupin äärellä eivät ole riittäneet energiantarpeeksi puolimaratonille, saati maratonille. Sama hiilarimäärä ja sama insuliinimäärä voi toisella kerralla tuottaa aivan liian korkean sokerin, jota ei pysty enää millään korjaamaan, joten tällä kertaa meni putkeen.

Etukäteen päätin lähteä lähteä 4:45 vauhtia, vaikka ääneen sepostin, kuinka yritän lähteä 4:50 vauhtia, mutta tuskin jaksan sitäkään. Jätin viisi sekuntia selittelyvaraa. Psyykkasin kuitenkin itseäni kertomalla, että jaksaisin juosta koko matkan 4:45 vauhdilla, mikä olisi puoli minuuttia (!) nopeampi kuin tämän ja viime vuoden vauhdit. Viimeiset VK:t ovat kotitreeneissä menneet kohtuullisen helposti alle vitosen.

Startissa jäin tungokseen ja ensimmäiseen kilometriin tuhraantui lähes 6 minuuttia. En ajatellut asiaa sen kummemmin, vaan jatkoin juoksua. Reitti oli kiva kulkiessaan ensimmäiset tasaiset kilometrit kaupunkikulttuurin ja ihmisten keskellä. Kahden kilometrin kohdalla hämmästelin, että hitto, jo noin 1/10 mennyt, kun muut kisat ovat tuntuneet siltä, että hitto, vasta 1/10 mennyt. Juoksu kulki kymppiin asti todella hyvin. Paikoitellen kello näytti 4:30 vauhtia ja oli vaikea kolmen vuoden hitaampien kilsojen jälkeen uskoa vaivattomuutta. Seitsemän kilometriä meni hujauksessa auringon paahtaessa kirkkaalta taivaalta ja lämpötilan ollessa 22 astetta. (Edellispäivän ennuste oli sadetta ja + 16.)

Maaliintulon jälkeen lämpötila oli enää 21 astetta

Kympin tietämillä Ruissalossa loiva yläalamäkivuorottelu alkoi tuntua hetkittäin ja paikoitellen vauhti putosi ylämäessä lähelle viittä minuuttia. Toisaalta huomasin kellon näyttävän 4:48 kilometrivauhteja silloinkin, kun meno tuntui raahustamiselta. Treeneissä 4:48 vauhti on ollut tämän vuoden kovaa juoksua. Kymppi meni samaan aikaan kuin kympin kisoissa. Niillä tietämillä mittasin sokerin lennosta ja se oli vain  4,8 mmol/L. Otin yhden energiageelin ja luotin sen riittävän loppumatkaan.  Kahdestatoista kilometristä eteenpäin oli raskaampaa, Ruissalossa tuuli puuskitellen paljon. Yritin etsiä suojaa letkasta, mutta jouduin paikoitellen juoksemaan yksin. Uudet 25 euron langattomat kuulokkeet pitivät onneksi seuraa ja olivat ihan huippuhyvät. Ei mennyt lankojen kanssa sekoiluun turhaa energiaa. 

Seitsemäntoista kilometrin kohdalla tiesin, että vaikka hidastaisinkin, juoksisin kauden kärkiajan ja jäisin jopa ennätyksestäni vain pari minuuttia. Paluu Turun keskustaan kannustusjoukkojen keskelle innoitti vielä loppukiriin, joka ilman loistavaa kannustuskujaa olisi jäänyt väliin. Viimeinen puoli kilometriä meni nelosen vauhtia. Kello näytti näytti lopussa mattotestin maksimisykettäni ja maalissa viisi pykälää enemmän, 185. Keskikilsavauhdiksi tuli kuin tulikin kaavailemani  4:45. Olin erittäin tyytyväinen ja yllättynyt, mistä kilometrivauhtia yhtäkkiä löytyikin puoli minuuttia lisää, vaikken ole juossut kuin enintään 3 kertaa viikossa.

Kaunis Turku

Loppuanalyysi on se, että tankkaus ja se, että energia riitti hyvin, oli kaikkein olennaisin asia onnistuneeseen juoksuun. Diabeetikkona olen aina kamppaillut sen kanssa, miten ehdin saamaan perusinsuliinin (jota käytetään hiilareita syödessä) pois verestä ja sokerin säädettyä juoksun ajaksi 5 - 9 mmol/L pystyen silti tankkaamaan tarvittaessa jotain. Nyt sokeri oli koko juoksun ajan 4 - 7 (?) mmol/L, kaikkien aikojen matalimmalla. Kaikkein kummallisinta oli se, että tunti maalin jälkeen sokeri ei ollut normaaliin tapaan lähtenyt nousuun, vaan oli vain 7,2 mmol/L, vaikka olin juossut pitkät pätkät miltei maksimisykkeellä. En ymmärrä ollenkaan. Olisinko joskus lukenut jostain, että jos rankempaan aerobiseen suoritukseen lähtee yli 10 mmol/L sokereilla, sokeri lähtee heti entisestään nousuun ja kun lähtee alle tuon lukeman, sokeri lähtee usein laskuun? Juoksin alkukilometrit juuri ja juuri anaerobisella kynnyksellä, selvästi 160 - alkuisilla luvuilla, joten vaikuttiko tämä asiaan? Vai onko sokeri huomaamatta aiemmin kivunnut heti lähdön jälkeen yli 10 mmol/L, joka on nostanut sokeria viiveellä maaliintulon jälkeen? Seuraavan kisan juoksen sensorin kanssa ja selvitän asiaa lisää. 

Paavo Nurmella oli kaiken muun hyvän lisäksi myös todella hyvät jälkitarjoilut tuoreine pullineen, mehuineen ja paikallisen viljelijän tomaatteineen ja kurkkuineen. Kotimatkalle riitti evästä, jonka pystyin tällä kertaa syömään, koska olo oli hyvä.

Vain 7,2 mmol/L tunti maalin jälkeen.

Tomaatti kotimatkalla