Taktiikkani oli lähteä kolmen tonnin vauhtia liikkeelle, vaikka tiesin, että kunto ei tällä haavaa ihan riitäkään niin nopeaan menoon. Silti mielummin hyydyn lopussa kuin liian kevyen alun vuoksi juoksen hitaamman ajan kuin kunto sallisi. Tämä on strategiani kaikissa kisoissa.
Kolmen tonnin vauhti tuntui ensimmäiset kaksi kierrosta liian hitaalta, mutta järki sanoi, että parempi puuskuttaa kolmen tonnin juoksijan selän takana kuin tsipata kahden kierroksen jälkeen. Kolmannella kierroksella alkoikin väsyttää ja pohdin, että hitto kun pitää vähintään neljä kierrosta vielä jaksaa. Loput minuutit kuitenkin katosivat jonnekin, kuten ajalla on tapana, ja varsinkin viimeiset minuutit menivät nopeasti. Juostuani 12 minuuttia huilin hetken Eläintarhan kentän turvallisella kamaralla.
Lopputulos 2840 metriä oli minusta ihan hyvä tulos ja maksimiponnistelun jälkeen jäi tyytyväinen olo kuten aina. Ennätykseeni 3090 metriin jäi vielä puuhasteltavaa, mutta parin kuukauden kuluttua ehkä uusi yritys? Tämä oli muuten ensimmäinen Cooperini, joka ei tuntunut ihan järjettömän kamalalta. Kahden vuoden tauko taisi kullata käänteisesti muistoni Cooperista.
 |
| Eläintarha lamppujen sytyttyä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti