Vantaan Maratonin jälkeisellä viikolla iski pahemmanlaatuinen flunssa. Onneksi ehdin juosta Vantaalla ilman pöpöjä. Aiemmin flunssa ei ole juuri vaikuttanut verensokerini hallintaan, mutta tällä kertaa oli toisin. Jo paria päivää ennen taudin oireita verensokeri kipusi 17 - 18 mmol/L kieppeille muutaman kymmenen hiilihydraattigramman vuoksi, ja hiilareihin pistetty insuliini ei tehonnut. Jos sokeri on useamman tunnin yli 15 mmol/L, happomyrkytyksen riski kasvaa.
Laskin liian korkeita sokereita useaan otteeseen muutamien päivien aikana. Pistin insuliinia ja mittailin tunnin välein. Mittari näytti jonain päivänä ensin 4,9 mmol/L ja tarkistusmittauksilla 17 - 21 mmol/L. Täytyy olla tarkkana, että verensokeri on oikeasti korkea, kun pistää insuliinia laskeakseen sitä. Muutenkin korjauspistot saattavat yhtäkkiä pudottaa verensokerin alas, kun insuliini jostain syystä alkaa yhtäkkiä tepsiä. Jokaisen korjauspiston jälkeen täytyy seurata sokeria vähintään kolmen tunnin ajan, joka on pikainsuliinin vaikutusaika.
Normaalitilassa verensokerien hallitseminen maltillisella hiilarien syönnillä, rasvan välttämisellä, urheilemalla ja säännöllisillä mittauksilla on kohtuullisen helppoa. Aterian jälkeen sokeri pysyy 10 mmol/L kieppeillä (, terveillä enintään 7,8 mmol/L:ssa) ja ennen aterioita mittari näyttää 5 - 6 mmol/L, kuten terveilläkin. Flunssaisena oli tällä kertaa hiukan haasteellista. Onneksi verensokeriheittelyt kestivät vain vajaan viikon. Sunnuntaina aloin jo suunnitella seuraavia treenejä samalla kun selailin parin viikon takaisia valokuvia, joita keräsin oheen.
 |
| Syksyn kohtaamia putkia taivaanrantaa vasten |
 |
| Vantaan Maratonin juustoleipä matkalla kotiin |
 |
| Juoksukärrypolku |
 |
| Puupyöräteline |
 |
| Tällaisia lukemia ei pidä näkyä mittarissa |
 |
| Kivistä metsää juoksupolulla |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti