Parin pitkiksen jälkeen maratonille?

Lenkin lopussa nystyrät tuntuivat kengän läpi, mikä johtui ehkä osittain näistä kivistä?

Tutut houkuttelevat HCM:lle, ja olen moneen kertaan selittänyt (itselleni?), että en ole tehnyt pitkiä pitkiksiä, joten peruskunto ei riitä. Riittää ihan hyvin puolikkaalle, mutta ei maratonille. Yllytyshullua HCM kuitenkin houkuttelee. Mutta eihän maratonille kannata lähteä jos ei ole pitkiä pitkiksiä alla? Tosin vielä ehtisi tehdä muutaman.

Kaunista maaseutua katsellessa kelpaa lönkötellä. 

Viikonloppuna tein maratonmietteissäni pitkän pitkiksen, 2 tuntia 25 minuuttia normaalin puolentoista tunnin sijasta. Oli kuuma ja olin jo edellisenä päivänä juonut liian vähän: mökillä join pullovettä ja sitä ei ollut riittävästi. Alkumatka meni kutosen vauhtia kevyesti, mutta kympin jälkeen iski hyytyminen. Sokeri laski 5 mmol/L mutta tankkaaminen ei nostanut vireystilaa, joten vika ei ollut sokereissa. Pysähtelimme muutaman kerran lepäämään, korjailemaan vaunumatkustajan uniasentoa ja katselemaan nähtävyyksiä.

Paahtavaa hiekkatietä ja uuvuttavia mäkiä

Seitsemäntoista kilometrin jälkeen meni todella raahustamiseksi. Vauhti putosi yli 7 minuutin kilometreihin  mäkisen maaston viimeistelemänä. Viimeinen kilometri numero 22 oli silkkaa taistelua. Harkitsin jopa vakavissani, että olisin pyytänyt mieheni hakemaan minua, johon hän totesi, että olisikin lyhyt hakumatka. Kokemuksen perusteella voi miettiä, millaista olisi jatkaa vielä 20 kilometriä lisää vain neljän viikon kuluttua.

Suomi on täynnä juoksutapahtumia ja niihin voi törmätä lenkillä jopa sattumalta.