Tänään hölkkäsin lounastreffeille tapaamaan ystävääni. Matka oli suuntaansa 40 minuuttia. Lounaalla söin vain 20 grammaa hiilihydraatteja muun lisäksi, joten pystyin hölkkäämään myös paluumatkan. Jos olisin syönyt enemmän hiilihydraatteja, olisin joutunut käyttämään ateriainsuliinia, jonka jälkeen en olisi enää voinut nostaa sykkeitä ilman verensokerin romahtamista liian matalalle.
Olin kyllä varautunut paluumatkaan julkisilla kulkupeleillä, mutta koska en löytänyt mitään liian hyvää jälkiruokaa, päätin skipata ekstrahiilarit, jätin pistämisen ja hölkkäsin myös paluumatkan. Ruokakaan ei jostain syystä pistänyt mahassa paluumatkalla.
Tiedä sitten, miten juoksukuntoa kohottaa tällainen kahteen osaan jaettu PK-treeni, mutta koska aika oli kortilla, konsepti toimi hyvin. Mikä parasta, laiskan ei tarvitse enää illalla tehdä mitään liikunnallista, koska treeni on hoidettu jo päivällä.
Jällen hienosti lenkkeilty ja propsit myös paluumatkajuoksusta julkisten kulkuvälineiden käytön sijaan. Vaikka minulla ei ole liik. maist. tutkintoa, niin voisin kuvitella kaikenlaisen juoksemisen kehittävän juoksukuntoa, oli siinä lounas välissä, tai ei.
VastaaPoistat. perus_kuntoilija
Eiköhän se näin ole ja ennen kaikkea lounashölkkä oli kaikin puolin mukavaa puuhaa :)
Poista