sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Vaunupitkis

Lauantaina oli upea auringonpaiste ja yhdistin  kyläilyn, lapsen päiväunet ja pitkän peruskestävyystreenin. Vaunujuoksun kannalta merkillepantavaa oli, että maassa oli miltei joka paikassa ritisevä jäinen pinnoite ja paikoitellen pehmeämpää sohjoa.

Tavoitteeni oli, että juoksisin vähintään puolitoista tuntia, korkeintaan 140 sykkeellä ja loppumatkan menisin bussilla. Juoksin lopulta koko matkan, lukuunottamatta ylämäkiä, jotka oli syketavoitteen vuoksi pakko kävellä. Loppumatkasta väsymys puudutti, mutta samalla kevensi oloa ja tuntui helpommalta työntää rattaita kovempaa. Annoin mennä viimeiset 20 minuuttia keskisykkeellä 155. Aikaa meni lopulta yhteensä kaksi tuntia.

Vaunut raskauttavat matkaa tällaisella kelillä näköjään n. 25 - 30 % ajalla mitaten. Toisaalta vaunut helpottavat juoksua siten, ettei tarvitse laskea, paljonko mukaan tarvitsee hiilihydraatteja eikä arvioida, kauanko jaksaa juosta, koska alakoriin voi lapata reippaasti hiilihydraattipitoista evästä. Nyt mukana oli banaani, luumupussi, kirpeitä nallekarkkeja ja kirpeitä pääkalloja. Lopulta koko matkan aikana meni vain 50 g kirpeitä pääkalloja. Täsmää sääntöön, että n. 20 - 30 g hiilihydraatteja/tunti/peruskestävyystreeni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti