 |
| Kesäinen päivänvalo syyskuun seitsemäntenä päivänä |
Lähtiessämme kuudelta oli valoisaa ja aurinko paistoi, melkein 20 astetta lämmintä. Ensimmäinen etappi oli Pikku Huopalahden Alepa, jossa tankkasin pari desiä mehua ja ostin viisi täytelakua evääksi, jokainen eri makua. Kolmen tunnin lenkin aikana kaikki menivät ja puolta tuntia ennen kotia vielä pussillinen geeliä, joka tosin oli liikaa. Liika oli kuitenkin parempi kuin liian vähän, koska ajoin loppumatkan yksin, kello oli paljon ja väsyneenä myöhään ei heti tunne matalan verensokerin ensimmäisiä oireita niin hyvin, joten geeli varmuuden vuoksi teki loppumatkasta leppoisamman ja sai keskittyä vain ajamiseen eikä verensokerituntemuksiin.
Ajoimme Villa Elfvikille, jonka jälkeen pyörimme jonkun kierroksen ympyrää, kun entinen tie oli muuttunut juurakkovarastoksi.
 |
| Etualan mudasta pääsi läpi, mutta juurakkokasa taustalla oli liikaa. |
 |
| Koivukuja ennen Maarin lintutornia, ennen ruska-aikaa. |
Löydettyämme rantaan ajoimme Laajalahden ohi Maarin lintutornille. Sieltä Tapiolaan ja Westendin rantaa kierrellen Haukilahteen.
 |
| Purjevene jossain kaukana Westendin rannasta katsottuna |
Haukilahden venesatamassa aurinko oli jo laskenut ja lähdimme takaisin kotiin. Lehtisaaren ja Kuusisaaren kohdalla oli ihan pimeää ja etu- ja takavalot olivat välttämättömät.
 |
| Haukilahden satama aurigon laskettua |
Munkan ylämäessä tein tilaa kun huomasin jonkun lähtevän reippaasti ohittamaan minua. Yllätyksekseni se olikin hyväkuntoinen ystäväni, joka vanhalla naistenpyörällään paineli ylämäkeen ilman suurempia hapotuksia. Totesin, ettei minusta ole vastusta nopeammalla cyclocrossarillakaan ja pyöritin tasaisesti perässä. Tässä taas nähtiin, ettei se ole välineistä kiinni.
Kotipihalla oli säkkipimeää ja kello näytti 21.30, verensokeri 10 mmol/L ja ajoaika kolme tuntia. Harvinaisen hieno iltalenkki, jolle ei olisi yksin tullut arki-iltana lähdettyä.
 |
| Takavalot kotipihalla klo 21.30. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti