Mäkitreenin alkaessa verensokerini oli 9,0 mmol/L ja heti jälkeen 8,0 mmol/L, eli sokeri ei vielä ollut ehtinyt lähteä nousuun. Nousun estääkseni lähdin treenin jälkeen juoksemaan ylimääräisen 5 kilometrin lenkin, koska PK-sykkeinen juoksu useimmiten laskee verensokeria 3 - 5 yksikköä tunnissa. Näin tapahtui nytkin ja kilometria ennen kotia jouduin tankkaamaan mehua, koska sokeri laski liiankin alhaiseksi, lukemaan 4 mmol/L.
Viikon kuivan maan juoksut loppuivat heti alkuviikon jälkeen, koska penikka/pohje alkoi särkeä oikein kunnolla. Oltuani koko viime vuoden pakaran/lonkan rasitusvamman vuoksi telakalla, siitä viisastuneena vaihdoin juoksun heti vesijuoksuun ja lepoon. Vantaan maraton 8.10. taitaa mennä kyllä metsään. Vaikka jalka tulisikin parissa viikossa juoksukuntoon, veekoot on tekemättä. Pettymys ei kuitenkaan ole hirmuisen iso, koska en ollut tavoittelemassa ennätyksiä.
Vesijuostessa tein kuitenkin ennätykseni juoksemalla peräti kaksi tuntia. Mehua meni puoli litraa. Aiempi ennätys oli puolitoista tuntia. Sain yllytyshullun ystäväni houkuteltua mukaan kahden tunnin settiin, koska ajatus pitkästä peekoosta kylmässä syysillassa Uimastadionilla sai meidät älyttömyydessään intopinkeiksi. Kestävyysurheiluendorfiinit.
Sunnuntaina oli pakko käydä vielä uudestaan Stadikalla, koska se oli viimeistä päivää auki. Tunnelma saunassa oli hilpeän haikea ja monet kasvot tuttuja vuosien varrelta. Taas yksi kesä takana, mutta tällä kertaa kauden viimeiseltä vesijuoksureissulta palatessani minua oli odottamassa kotona yksi ihminen enemmän kuin aikaisemmin.
 |
| Viikon villiviini |
 |
| Ilotulitus, marja-aronia, tekijä tuntematon |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti