Viikonloppuna pyöräilimme porukalla lintutornille ja muut kiipesivät torniin kiikaroimaan lintuja sillä aikaa kun tein kiihtyviä vetoja. Itsekin näin pari haikaraa. Sykkeet pysyivät alle 170 ja verensokeri laski juoksun aikana tavanomaiseen tapaan tasaisesti.
Paluumatkalla näimme ulkomaalaisen lintubongarin, joka väijyi kameran kanssa pihlajan alla. Kävin jututtamassa heppua ja hän kertoi bongaavansa lintua, jonka nimi on englanniksi "thrush" ja latinaksi Turdus pilaris. Ei auennut latinastakaan, mikä lintu oli kyseessä, mutta sitten miekkonen näytti kamerastaan kuvan tästä mystisestä linnusta. Räkättirastashan se siinä. Kerroin, että aikoinaan mummolassani kilpailimme räkättirastaiden kanssa siitä, kuka saa parhaat punaherukat. Italiassa ilmeinen harvinaisuus, mutta Suomessa ei niinkään. Lintubongari kertoi asuvansa Pohjois-Italiassa (upealla) Como järvellä, (jossa on hienot pyöräilymaisemat) ja olevansa lomalla Suomessa, kuvaamassa räkättirastaita Vantaanjoen uomassa.
 |
| Vantaanjoen pihlaja |
 |
| Verensokeri vetotreenin jälkeen. Mittari alkaa olla niin naarmuinen, että tulosta on vaikea lukea. |
Juoksuviikko päättyi vesijuoksuun Uimastadionilla. Tunnelmallista puuhaa, varsinkin lämpimänä syyskuun iltana, kun vähän hämärtää, tihuttaa vettä ja allas höyryää kuin olisi sumua. Juoksin ystäväni kanssa reilun tunnin ja pidempäänkin olisi voinut jatkaa, mutta kohtuus kaikessa. Uimastadion on auki vielä tämän viikon, 18.9 asti. Sen jälkeen alkaa syksy.
 |
| Vantaanjoki muuttuu mereksi. Kesältä näyttää ja tuntuu muuten, mutta väri on haalentunut kaisloista. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti