Kävimme juoksukärryillä vajaan tunnin PK-lenkillä ensilumessa. Kärryt rullasivat tasaiset osuudet ja alamäet vaivattomasti ja niitä oli helppo työntää, vaikka maassa oli jonkun verran lunta. Ylämäissä sykkeet pysyivät kävellen 130 kieppeillä. Lumen vuoksi kilometrivauhtini putosi normaalista vaunulenkistä minuutilla, mutta juoksen kuntoa enkä matkaa, joten tahdilla ei niin väliä. Yhdessä oli kiva katsella lumen putoamista. Kauan emme maisemia ehtineet ihailla, kun tasainen rullaus houkutteli vaunumatkustajan päiväunille.
Päiväunien aikana kärryjen suurin vika tulee esille. Kun lapsi nukahtaa, hänen asentonsa romahtaa siten, että pää painuu huolestuttavasti rinnukseen ja vällyihin. Asentoa joutuu korjailemaan vähän väliä. Ongelma korostuu talvella, kun talvivarusteiden vuoksi nenää ja suuta ei suoraan näe kärryn takaa, fillarin selästä pysähtelemättä ei milloinkaan.
Tänään on tarkoitus kokeilla kärryä lumisessa metsämaisemassa fillarin perässä. Mieheni lupasi lähteä cyclolla seurakseni VK-juoksulenkille. Saa nähdä, miten kärry kulkee ja sujuuko kovempi juoksu talvikauden käynnistyttyä.
 |
"Jos Helsinki on hetkisen kaunis, kun valkoinen on maa, laulaa Gösta. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti