keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Hiihtokauden avaus ja muita lajeja - juoksuviikko 43

Harrastin syksyistä motivaatiopainia koko neljännenkymmenennen kolmannen kalenteriviikon. Päivällä ei juurikaan jaksanut urheilla ja illalla velttokärpänen kehotti jäämään kotiin leipomaan pikkuleipiä. Tosiasia on kuitenkin se, että verensokerit pysyvät hyvällä tasolla ja insuliini puree hyvin vain, jos urheilen useamman kerran viikossa.

1 - tyypin diabeetikon täytyy tarkkailla hiilarien määrän lisäksi laatua. Tässä kipollinen hyviä hiilareita.

Voittaakseni laiskuuden keksin alkuviikosta lenkilleni verensokeritasapainon lisäksi "motivoivan" teeman, joka oli Vantaan Maratonin yhden kierroksen (10,5 km) juokseminen väärin päin. Taival oli edelleen asfalttia eikä takaperinkään ollut korkeuseroja. Nyt joutui itse hoitamaan kannustamisen, kun kolme viikkoa sitten tien varsilla oli paljon ihania kannustajia, kiitos ihan jokaiselle. Erityisesti mieleen jäivät ne pienet käsiparit, jotka jakoivat käsiläpsyjä, joista jokainen vei loppuajasta muutaman sekunnin pois.

Vantaan maratonin loppusuora olan yli katsottuna lenkin alussa.

Juostessani tuttua reittiä mietin myös sitä, että vieläkö joskus juoksen Vantaalla koko matkan, eli saman reitin neljään kertaan. Tällä hetkellä kovin kisainto nukkuu parin - kolmen talven pituisia talviunia.


Vantaan Maratonin reitiltä. Meneeköhän 40 kilometriä  vielä ennen 40 vuotta?

Motivaation etsiminen jatkui myös viikon muiden lenkkien ajan. Torstaina oli niin pimeää ja satoi niin paljon, ettei valokuvaa olisi pystynyt ottamaan. Olokin tuntui jälleen kumman heiveröiseltä. Vaikea sanoa, onko se juoksumasista vai jotain flunssan jälkioireita.

Viikonloppuna kävimme avaamassa hiihtokauden Kivikon hiihtoputkessa. Putkessa haisi kummalliselle. Valotaulujen kohdalla lumi oli kalvakkaan sinistä ja kelmeän keltaista. Tuntui kalsealta talviyöltä keskellä päivää. Hiihtäminen oli kuitenkin kivaa, mm. siksi, että seura oli parasta, vaikka hiihtelikin omia vauhtejaan. Lämpimän kelin pitoteippi ja pikaluisto sopivat myös erinomaisesti ympäristöön.


Putken valaistus.

Putkinäkymä.

Tämän vuoksi en lue ohjeita.



2 kommenttia:

  1. Olen käynyt hiihtoputkessa vain kerran ja sekin oli kaverin polttareissa ja vain osa porukasta sukset jalassa. Hiihto on muutenkin jäänyt vähiin, etelässä on ollut aika vähälumisia talvia. Tänään tuli lunta - jospa se pysyisi! Kyllä on niin karmean pimeää ollut, ja kaatosadelenkkeily alkaa todella masentaa.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista Henna ja lämmittää kuulla, ettei ole yksin säälenkkitympäilyjensä kanssa :)

    Mä olen käynyt jokusen kerran siellä putkessa, koska tuli sukset hankittua muutama talvi sitten. Jäisi muuten käyttökerrat tosi vähiin.

    Jospa tämä lumi pysyisi, tai vaikka seuraava! Mietin tuolla ulkona illalla kävellessäni, että ehkä olisi pystynyt jo hiihtämään. Jään kuitenkin odottamaan vähän lisälunta ja muita hiihtäjiä, ettei tunnu hoopolta :)

    VastaaPoista