Eilen kesken puolentoista tunnin pitkiksen tapahtui kummia. Juostessa minua viimeisen vuoden seurannut vatsakumpu katosi yhtäkkiä ylittäessämme Vallilan siirtolapuutarhan siltaa matkalla Viikin arboretumille. Sain vihdoin auki juoksutakin alaresorin kiristysnauhan sitkeän solmun, jolloin takki pääsi vapaasti valahtamaan alas, eikä enää kuroutunut epäaerodynaamisksi kummuksi mahalle. Pömppömaha katosi.
Aiemmin kirjoitin blogissani epäillystä vatsalihasten erkaantumasta, jonka vuoksi olen välttänyt tavallista vatsalihastreeniäni. Fysioterapeutti vahvisti, että minulla parin sentin "erkaantuma" vatsalihasten välissä. Ihan tavallisella nauhamitalla mitaten väliä oli navan kohdalla noin pari senttiä, ylempänä sentti. Virallisen erkaantuma-diagnoosin olisin saanut, jos navan kohdalla olisi ollut 2,7 cm:n rako. Sain ohjeet syvää poikittaista vatsalihasta aktivoivaan ja vahvistavaan treeniin. Treeni on niin tylsää, että olen tehnyt sitä vain silloin tällöin. Juoksussa korsetin tuki on kuitenkin tärkeä, joten täytyy taas tsempata.
 |
| Ylempänä aktivointiliike, alempana vahvistava liike. Aktivointia on tarkoitus tehdä viitenä päivänä viikossa, vahvistavaa liikettä kolmena. |
 |
| Jalannostoa on tarkoitus tehdä viidesti viikossa. |
Julkisessa terveydenhuollossa ei koko raskauden aikana puhuttu erkaantumasta
mitään. Terveyskeskuksen fysioterapeutilta saamani harjoitusohjeet perustuvat netistä löytyvään erkaantumaa käsittelevään lopputyöhön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti