 |
Urheiluviikko parani loppua kohti. Puoliväliviikon märkä lumi juoksukärryjen alla ei vielä näyttänyt uuden talven parhaita puolia, mutta lauantain veekoo aurinkoisessa pakkassäässä oli mainio. Jälkeenpäin saunassa analysoiden vieläkin parempi. Perhe pyöräili perässäni koko setin ja juoksu kulki normaalin alkutuskailun jälkeen hyvin, kahdeksan kilometriä viiden minuutin kilometrivauhdilla. En tiedä, olisinko jaksanut ilman huoltojoukkoja. Kärryihin sai mukavasti kaikki varahiilarit, sokerimittarin eikä tarvinnut juosta niiden kanssa. Kiikarit kuitenkin unohdimme joten emme nähneet sinipyrstöä, jonka polun varrella seisoskeleva lintubongarimassa näki.
 |
| Huoltojoukko marrasaurinkoa vasten |
Viikonloppuna kävimme myös cyclocrossailemassa lumisessa maastossa. Eksyttyämme tieltä polulle talutimme, koska vetokärryn kanssa ei mahtunut ajamaan pöpelikössä. Liukkaissa mäissä yritin opettajan opastuksella siirtää painoa taakse ja möykkyröissä pyörittää tasaisesti ja keventää keulaa. Välillä pidin lukkopolkimia ja välillä en. Talven ensimmäisellä lenkillä joutuu pelkäämään koko rahan edestä, mutta seuraava menee jo rennommin eikä jännittäminen jämäytä hartioita. Mitenkähän on kotimatkalla tarkkailemamme isopäisen palokärjen hartioiden laita? Kovasti se koputteli lahoavaa puuta eikä välittänyt talvipyöräilijöistä pätkääkään.
 | ||
| Kärryn kanssa talven ensimmäisellä cyclocrosslenkillä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti