Miten vaihdellen juoksu kulkeekaan! - Juoksuviikko 2

Toinen työviikko meni vielä kamppaillessa uusien aikataulujen, puoli kuudelta herätysten ja puoli kympiltä nukkumaanmenojen kanssa. Valmennusohjelmasta jäi jo toista kertaa yksi lenkki välistä, joten kolme juoksua jäi jäljelle. Omatunto ei kuitenkaan kolkuta, koska jos on muuten haipakkaa, en entisestään tiukenna aikatauluja treenien vuoksi, enkä murehdi mahdollisia puutteita sen enempää. On tärkeämpiäkin asioita. 

Kolme jäljelle jäänyttä lenkkiä kulkivat hyvin vaihdellen. Ensimmäinen erittäin huonosti, toinen keskiverrosti ja kolmas superhyvin. Alkuviikon peruspitkis kulki joten kuten suurempia juoksufiiliksiä herättämättä. Sen sijaan tonnin vedot keskellä viikkoa liukkaassa maastossa olivat järjetöntä tahnaa. Sitkuttelin 4:50 vauhdilla, joka hyytyi välillä 5 minuuttiin. Keuhkot huusivat ja mietin, mitähän se rennon kovaa olikaan. Viimeisen vedon jätin tekemättä ja hölkkäsin kotiin saunaan. Seuralainen, joka yleensä juoksee vain mukanajuoksemisen ilosta, jäi kiskomaan lisävedon. Hänellä oli niitä päivä, jolloin kulkee. 

Viikon viimeinen lenkki oli aivan mahtava! Pitkis talvisäässä, liukkaalla kärryjen kanssa kesti tunnin ja kolme varttia. Juoksin ensimmäisen tunnin ja vartin alle 120 sykkeellä. Vasta siinä vaiheessa alkoi olla selvästi lämmin olo ja räätälöin hieman loppulenkkiä valmennusohjelmasta. Tein neljä viisi pyrähdystä kovaa koko ajan kärryjä työntäen. Askel lensi ja juoksukärry kulki kevyesti edessä auttaen pitämään tasapainoa jäisellä tiellä. Oli sisältä eikä vain pinnalta lämmin.