Keskustelin lempilenkkikaverini kanssa saunassa harjoittelun sykealueista. Kerroin yrittäneeni selvittää, miten sykealueita jaotellaan. Sykealueita juoksussa määritellään usein olevan viisi: palauttava, peruskestävyys, vauhtikestävyys, laktaattikynnyksen ylittävä alue ja maksimikestävyys, tai miksi näitä halutaan kutsua.
Lenkkikaverini tiesi kertoa, että hänen maantiepyörällä tekemässään sykealuetestissä alueita määriteltiin kuusi: palauttava, peruskestävyys 1, peruskestävyys 2, vauhtikestävyys 1, vauhtikestävyys 2 ja maksimikestävyys. Toisin sanoen peruskestävyysalue oli jaoteltu vielä kahteen tarkempaan osaan. Omassa parin vuoden takaisessa harjoitteluohjelmassani, oli muistaakseni
mainittu palauttavat lenkit, hyvin kevyt pk-lenkki, pk-lenkki, reipas
pk-lenkki ja sitten erilaisia vauhtikestävyysalueen ja harvemmin
maksimikestävyysalueen harjoituksia. Kyse taitaa olla osin semantiikasta, mutta sen olen huomannut, että aerobisen ja anaerobisen kynnyksen sekä maksimisykkeen määrittäminen on hyödyllistä kunnon kehittämisen kannalta.
Nettilähteissä mainitaan kaksi tapaa laskea teoreettiset sykealueet. Toisessa sykealueet lasketaan tiettyinä prosentteina maksimisykkeestä ja toisessa sykkeen skaalasta. Skaalalla tarkoitetaan sitä, että jos henkilön leposyke on esim. 60 ja maksimisyke 185, on hänen "koko käytössä oleva skaalansa" 125. Yleensä kuitenkin korostetaan sitä, että omat sykealueet saa selville käymällä testissä. Itse kävin testauttamassa sykealueeni pari vuotta sitten Runner's High- juoksukoulun mattotestissä, mikä oli oikein mielenkiintoista ja hyödyllistä.
Pointtina minulle sykealuepohdinnassa on se, että saisin nostettua kuntoani ja ehkä vielä joskus parannettua puolimaratonaikaani. Tietysti ankaran pohdinnan lisäksi täytyy myös laittaa tossua toisen eteen.
Juoksuharrastuksen alussa syksyllä 2011 juoksin viisi kilometriä kolme kertaa viikossa niin lujaa kuin jaksoin. Kun aloin myöhemmin treenata siten, että rakensin kuntopohjaa pitkillä ja matalasykkeisillä PK-lenkeillä ja tein erikseen erilaisia vauhtikestävyysharjoituksia pystyin vasta ylipäätään osallistumaan puolimaratonille. Jatkettuani pari vuotta sykealueiden huomioon ottamista harjoittelussa puolimaratonaikani parani 10 minuuttia. Vitonen kolme kertaa viikossa- treenini ei tainnut kehittää kuntoani yhden talven jälkeen juurikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti